HAGIA SOPHIA JA KAPALI CARSI

Istanbulin eräs tärkeimmistä nähtävyyksistä on eittämättä ensin kristikunnan suurin kirkko, sittemmin moskeija ja nyt museona, eli Hagia Sophia,  joka sijaitsee Sinisen moskeijan ja Topkapin palatsin välisessä puistossa. 

Se rakennettiin 500-luvulla. Ihmetellä täytyy, millä lihaksilla kirkon lattian marmorilaatatkin on sinne kuljetettu, puhumattakaan itse rakennuksen pystyttämisestä.

Kirkkosali oli valtavan suuri ja reunoilla kiersivät leveät parvekkeet, jonne noustiin vinoa, edestakaisin olevaa kivistä luiskaa pitkin. Parvekkeella olivat isot ja kuuluisat mosaiikkityöt näytteillä.

Kaikki pienenpienistä mosaiikkipaloista tehtyjä. Kirkon eräässä pylväässä oli ns. peukaloreikä, jota useimmat kokeilivat. Minulle ei selvinnyt, mikä merkitys tällä peukalon mentävällä reiällä on ollut aikojen alusta.

Tässä vielä Hagia Sophian kuvaa.

Ennen tähän museoon tutustumista olimme käyneet jo nahkatehtaan myymälässä sekä suurella basaarialueella Kapali Carsissa.

Sanotaan, että siellä on jopa 4000 pientä myymälää. Voi hyvinkin olla. Ja tavaraa oli tarjolla huiveista hajusaippuoihin, kultakoruista antiikkiesineisiin ja matoista matkamuistoihin.

Varsinkin kultaesineiden ja korujen säihkettä oli silmänkantamattomiin.

Kuin myöskin hopeaa:

Tyydyimme katselemaan, tosin pari pashmina-huivia ostimme. Tinkiminen on ehdottoman tärkeätä, ystäväni löysi ihan omanäköisensä silkkihuivin, lähtöhinta 140 liiraa (n. 70 e) ja kun aikamme tiukkana tingittiin, huivin hinnaksi jäi 30 liiraa (15 e). Tosin muutaman kerran jo astuimme käytävälle liikkeestä poispäin.

Granaattiomenoista puristettua tuoremehua tarjottiin kadunkulmissa, tässä on mukana myös appelsiinimehua. Sanotaan, että granaattiomena on varsinkin miehille hyvinkin terveellistä, mutta kyllä se meille tyttösillekin maistui.

Tässä liikemies työmatkalla. Yksinkertaista ja näppärää liiketoimintaa.

Liljakasvit olivat täydessä kukassaan. 

Puhtaan valkoisina. Myös ruusut ja kukkivia puita ja pensaita, useita puistoja vanhassa kaupungissa. Uudemmassa osassa oli rakennettu todella tiiviisti.

Tünelin aukiolta alkava kävelykatu vie Taksim-aukiolle. Kävelykadun keskellä on raitiokiskot ja raitiovaunu kulkee tätä edestakaisin.

Aina vaunuun riitti matkustajia, vaikka kävelykatu sinänsä ei niin pitkä ollutkaan. Mutta vilkasta siellä oli sekä päivällä että iltaisin.

Ruotsin lähetystörakennuksen edessä oli joku tapahtuma, mellakkapoliisit täysissä varusteissa ja panssariverkkoikkunainen bussinsa valmiudessa.

Kävelykadun varrella on pieniä kahviloita, ravintoloita ja liikkeitä.

Ja tietysti myös esiintyjiä, kuten tämä mummeli soittimensa ja pienenpienen vahvistimensa kanssa. Kolikkokuppi kuuluu  asiaan.

Kävelykadun varrelta löysimme myös luterilaisen kirkon.

Ja kun ilta hämärtyy, syttyvät kävelykadun yläpuolelle valot

ja ihmisvirtaa on ihan tungokseen asti. Jäätelökauppiaat hämmensivät jäätelökimpaleita varrellisella kauhalla ja välillä nostivat koko möykyn ulos astiasta. Maistoin boisenmarjajäätelöä, hyvää olikin.

Tünelin aukion lähettyvillä kohoaa 61 m korkea Galatan torni, josta on näkymä Bosborinsalmelle, Kultaiseen sarveen ja Marmaran merelle. Torni rakennettiin 1349 ja siinä on myös hissi nykyisin.

Hotelliltamme ei ollut pitkä matka tornille, mutta sinne ei ollut ihan helppo löytää...

Matkasta jäi paljon makusteltavaa mieleen. Ja täyttyihän tuliaisreppukin tyypillisillä turkkilaisilla tuotteilla. Elämysten sulattelemiseen menee kyllä hetki aikaa. Vaan mukava oli palata kotiin, hakea Simo hoidosta ja aloittaa arki. Tosin vipinää arkeen on luvassa, sillä ensi viikolla on molempien meidän syntymäpäivämme ja siinä meidän välissä vielä esikoistyttärenkin. Kakut on tilattu, tila on varattu ja kutsut sunnuntain lehdessä. On hyvä lopettaa Istanbulin tarinat tähän, johan niitä tulikin ihan väsyttämiseen asti.

COK TESEKKÜRLER (kuvitelkaa c:n ja s:n alareunaan alasakarat), PALJON KIITOKSIA!