tiistai 11. syyskuuta 2012

HAIKEUTTA

Jokaisen kesän jälkeen on pakko hyvästellä niemen nokka. Tällä kertaa sunnuntaipäivä oli aurinkoinen, vaikkakin aamulla kylmä ja kostea.
Mietin herättyäni kaksikin kertaa, miten uskaltautuisin järveen, kun lämpömittarissa ulkoseinälläkin oli nippa nappa viisi astetta. Mutta rohkaistuin, sillä Simo juoksi jo laiturille. Oli suhteellisen aikaista ja aurinko vasta nousemassa. Järven pinnalta nousi huurut, kuin Hiiden orhit olisivat ajaneet pitkin Korppisen pintaa.

Auringon kehrä jo kuitenkin lämmitti itäiseltä taivaanrannalta ja enteili vielä kesäisempää päivää kuin eilisen lauantain.
Ja Simo nautti viimeisen mökkiaamun auringosta vakiopaikallaan.

Lauantaina käväistiin emäpitäjän kirkonkylässä pestuumarkkinoilla, näistä markkinoista on myös Minttulin ja pikkuminiän blogeissa kerrottu.
Markkinat olivat vetäneet porukkaa pilvin pimein kirkonkylän raitille, missä erilaiset myyntikojut ja makkaran- ja letunkäristäjät kilpaa Viipurinrinkeleiden kanssa kilpailivat asiakkaista.

 Olipa pestuulavalle saatu Jytky-Soinikin puhumaan ajankohtaista politiikasta.

Markkinahulinoitten välissä tapasimme Minttulin ja miehensä sekä serkkuni vaimoineen ja ystävineen. Itse markkinahumina ei niin suuresti kiinnostanut, rompetorin ja kirpparit kiersin eikä juurikaan kummempaa kainaloon tarttunut. Oikeastaan olin ihan ylpeä itsestäni! Kerrankin!

Näkyi jo raitilla muitakin väsyttävän. Kirkon kiviaitauksen viereen on "ostettu" penkkejä omilla nimikirjoituksilla tai mainoksilla. Nämä mummelit lepuuttivat jalkojaan markkinahumusta. Kivahan siinä oli katsella vanhojen autojen ja moottoripyörien letkassa ohitse ajamista.
Sade karkoitti meidät ja suuren osan markkinaväestä iltapäivällä. Vaan uusi päivä sunnuntaina niille, joilta vielä jäi jotakin näkemättä tai jotakin ostamatta. Minäkin olisin mielelläni nähnyt Halavatun pappojen esityksen, mutta mökkiä piti kääriä talveksi pakettiin.

Kuikat kävivät vielä tervehtimässä, samoin joutsenet. Alkaa olla järven vesi jo niillekin vähän vilakkaa.


Pihan koivuissa helisivät urpiaisten tiu´ut ja talitiaisten sirkutus kuului rannan oksistosta. 

Karavaanimme oli iltapäivällä valmiina tien päälle. Jääkaapit tyhjennetty ja pesty, samoin pakastin. Puolukat ja vesipuolukat pakattu auton perään ja peräkärryssä mönkkärin pienempi peräkärry valmiina kotimatkalle. Köröteltiin siis rauhallisesti etelää kohti.

Ja mieleen jäi väikkymään mökkirannan kirkas vesi ja siihen auringon säteiden kimallus. Ja pihan kukkasten täysi väriloisto. Syyslomalla, jos silloin on mahdollista ajaa vielä niemeen, on kesäkukkaset muistoja vain. Mutta kuvissa säilyy kesä.

Taas tästä postauksesta tuli sekametelisoppaa, on olevinaan niin paljon tapahtunutta, ettei oikein sanotuksi saa. Mutta omanäköisenipä taitaa olla taaskin.
Sielunmaisemaani. Sitä se on.


20 kommenttia:

  1. Jotenkin haikeus kuultaa kuvistakin, niin kauniista, mutta syksy hiipii niihinkin. On varmaan taas kevään tullen ihanaa päästä tuonne niemeen kauniiseen maisemaan.
    Hyvää syksyä kuitenkin, valoa päiviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina se on yhtä haikeata, kun kesä loppuu ja tietää, että edessä on syksy ja talvi. Keväällä sitä taas jotenkin alkaa mieli nousta. Kiitos mummeli.

      Poista
  2. Haikeutta minäkin havaitisin, mutta mökki pysyy ja odottaa teitä kauniilla maisemalla.
    Minulla ei ole noin kaunista järvimaisemaa mökistämme, mutta paikka on vain niin Rakas.
    Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, onneksi on taas uusi kevät ja kesä odotettavissa. Mökki on jotenkin niin erilainen kuin koti, siellä on rauhallista ja askeettistakin, mutta ah ne kesän aamuhetket ja ilta-auringot.
      Samoin sinulle maiju kauniita syyspäiviä.

      Poista
  3. Ai miten kauniita järvikuvia mökiltänne, noissa maisemissa kelpaa kyllä asustella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvi siellä on kaikkein parasta minustakin. Ja rauhallisuus.

      Poista
  4. Niinhän se on, ei sille mitään mahda. Syksy tulee ihan väkisin.Kohta ootellaa lunta ja pian on kevään vuoro. Tää aika kun tuppaa menemään, niin kamalan noppeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä menee ihan hujahtamalla. Heti keväästä odotellaan juhannusta ja lämpöä, sitten alkaa jo huima säilöntäaika ja vihdoin mökki ja pihakalusteet talviteloille. Ja on olevinaan hauskaa, mutta silti haikeata ja vaivalloistakin. Hm.

      Poista
  5. Kaunista, niin kaunista on järvellä!
    Ihanan haikea postaus sielunmaisemistasi!
    Terveiset täältäpäin ja loppuviikolle hienoja elämyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä nautin suunnattomasti järven alati muuttuvasta maisemasta. Haikeata se on joka ikinen syksy paketoida koko huusholli seuraavaa kesää odottamaan.
      Samoin terkkuja. Kiitos, huomenna noustaan siiville. Tyhjäsin juuri kameran muistikortin...

      Poista
  6. Upeat kuvat aamuisesta järvestä...tuossa kuvassa, jossa Simo laiturilla poseeraa, on järven pinta, kuin peili...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvi on alati vaihtuva, joskus ihan peilityyni, joskus vaahtopäisillä laineilla. Mutta parasta on heti aamulla varhain...

      Poista
  7. Kaunista järvi maisemaa,teidän mökilla,niin se syksy hiipii seuraksemme:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vuodenaikojen vaihtelu on kuitenkin parempi kuin jatkuva kesä. Ja syksyssäkin omat ilonsa, vaikka haikealta tuntuu jättää mökkielämä talveksi.

      Poista
  8. Kesämökin talvikuntoon paneminen on aina syksyn merkki. Haikeutta kuvissa sekä tekstissäsi.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä valmistelee kuin maailmanloppua, vaikka vain muutamasta kuukaudesta kyse. Mutta veneet, laiturit, keittiö, sauna ja koko niemi aina talvikuntoon, siinä se haikeus.

      Poista
  9. Uskomattomanupeita kuvia ja tekstejä !

    VastaaPoista
  10. Haikeutta nyt on ilmassa, kaipaamme kesää. Muutama pimeä kuukausi ensin ja sitten on taas uusi kevät saapunut. Onnellisia me näiden vaihtuvien vuodenaikojen ihmiset.

    Hymyilytti nuo kolme mummelia penkillä, puuttuu vain läppäri sylistä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minä myös kuvittelin meidät siihen penkille seuraamaan markkinaliikennettä. Olisko meillä läppärit auki...

      Poista