TÄÄLLÄ TAAS

Aurinkoinen keskiviikko, kuin kesää olisi taas. Maanantain raju ukkoskuuro on jo unohtunut, takapihaakin voi jo tallustaa ilman, että kengät uppoaa paitsi nurmikkoon myös silkkaan veteen. Kyllä sitä vettä tulikin lyhyessä ajassa reilusti.

Rännin loppupäästä valunut vesiryöppy oli melko reipasta.

Ei millään sepeli/nurmikko vetänyt vettä sisäänsä vaan lätäkköä syntyi pienten sammakoiden uiskennella.

No, tänään - ja oikeastaan jo eilenkin - on aurinko taas meitä hellinyt. eilen istuttelin ruusuja prinssipuolison etupihalle tekemään penkkiin. Ehkäpä ensi kesänä saan ihailla ruusutarhaa, tähän asti ruusuni ovat olleet pitkin pihan reunustoja.

Nyt enää kukassa on tämä keltaruusu Texasin!

Tänä aamuna keräsin kimpsut kasaan ja tultiin vielä niemen nokkaan. Aurinkoista, mutta tuulista. Simon kanssa mentiin suoraan rantaterassille haistelemaan kesäistä tuulta ja kimaltelevaa järven selkää.

Rannalla yleensä aina tuulee. Kukkamaalla kaikkein pisimmät kukkavarret olivat taipuneet, nostelin niitä pystyyn ja istutin tuomani Mustialan ruusun toisten ruusujen viereen. Kasveja istuttaessa ei aina muista sitä, että hyvässä mullassa kasvi voi kasvaa puolitoistametriseksi. Nytpä niitä sitten saan siirrellä multapaakkuineen. Ja pitäisi ehkä rakentaa keltapallokukan ja ukonhattujen tueksi risuaita!

Harmillista oli, että tuuli oli katkaissut toisen valkoisista ritarinkannuksen kukkavarsista. Taitoin sen maljakkoon, toinen on vielä nuppuvaiheessa.

Huomenna katsastetaan, löytyykö puolukoita. Tai minä ja Simo jäädään mökille ja prinssipuoliso piipahtaa puolukkametsään.

Kanttarelleja löysin tänään puoli korillista, eilen kotomaisemista poimitut puhdistin ja toin naapureiden herkuksi.

Loppuun vielä vähän Simoa. Tuossa poika nyt iltauniaan vetelee ennen saunaan menoa.

Kotona Simo on terhakkaa poikaa pihalla, pitää päivystää linnut ja oravat.

Eikä välitä Lemmen viemää -sarjasta!

Siis ihan relax:

Tai päikkärit näin:

Pieni koiraa tarvitsee aika paljon unta, joskus ihmetyttää, miten jaksaa pitkän yön nukkua liki kinttuani peittoni alla. Mokoma kirppusäkki. Pesin koiran eilen ja kirputin, nyt vähän varon, ettei käy kaulailemassa isompia koiria täällä maalla. Kirput kun mielellään ottavat koiran eivätkä kävele pitempiä matkoja, hih.

Krysanteemit on perinteisiä syksyn kukkasia. Nämä tummanpunaiset ostin vietäviksi haudoille. Toivottavasti kukkivat siellä, kunnes vaihdan ne kellokanerviin.

Tulipa taas tekstini sikiviki. Ajatus pomppii, sauna odottaa ja ilta pimenee. Yön väri on sametinsininen.