NIMET NAAMAKIRJASSA

Joskus aikoja sitten avasin sivun Facebookissa minäkin. Varovainen kun kaikelta osin olen - iän tuomaa viisautta - niin enpähän ole paljon sivuja täytellyt. Ja entistä enemmän näyttää siltä, että tyhjäksi osaltani jäävätkin.

No haloo! Olishan se ihan kohtuuton katastrofi, jos meikäläinen lähettäisi viestiä maailmalle vaikkapa syntymäpäivistään kutsun, niinkuin se hollantilainen teinityttö vahingossa. Tosin en usko, että ryntäystä tämän mummelin synttärikutsuille olisi, kuivat pidot kuitenkin, ei viinaa, ei huveja, tylsiä voileipäkakkuja ja täytekakkuja. Juomana vain kahvia ja teetä. Ja mustaherukkamehua.
Mutta minun näköiseni pippalot kuitenkin.

Mikä saa nuoremmat avautumaan facebookin sivuilla ihan kaikesta. Siis ihan kaikesta! Odotan, että kohta kirjoittavat senkin, kummalta puolelta vessassa pyyhkäisevät. Mutta enhän ymmärräkään tämän ajan mediameininkiä. Ihan alastomaksi asti voidaan ihminen mediamyllytyksessä riisua. Ja kenenkähän etu ja autuus se muka onkaan. Kun perheenjäsenet keskustelevat keskenään naamakirjassa, ihmettelen, eikö voisi soittaa ihan vaan suoraan kapulallaan eikä latoa tekstiä kaiken maailman katsottavaksi. Vaan omapahan on asiansa, mitäs minä sitä tuskailen. No, ihan ihan nuorilta nyt ei voi ymmärrystä edellyttää, viisaus (?) tarvitsee aikaa kasvaakseen. Minulla on tosin tainnut mennä liki seitsemän vuosikymmentä tiettyjen asioiden oppimiseen, hih.

No, tulipa tuokin ropina pidettyä, sanoi akka kun tuohen päälle pissi.
Sepä siitä.

Eipä silti. Taidan olla uteliasta sorttia, kun kuitenkin selaan naamakirjaa. Siis toisten sivuja, omaani en jaksa täyttää. No, toisaalta ja toisaalta. Eräs ystäväni kysyi, miksi ja kenelle postaan näitä blogijuttujani! En oikein osannut vastata, sanoin vaan, että tämä tuntuu omalta jutultani ja on kivaa. Ja että olen löytänyt paljon ihania blogiystäviä, vuoroin vieraissa. Vaikkakin "puhuminen on kultaa, vaikeneminen hopeaa" sanotaan.

Siis sopiva annos kultaa ja hopeaa! Hih...

Nyt menee jo siihen malliin, että "sanat suustani putoovat, hampahilleni hajoovat" eikä tolkkua enää missään.
On kumottava aamukahvikupillinen vielä hieman karheaan kurkkuuni ja oltava valmiina päivän haasteisiin. Tänään laitetaan huomisen synttärijuhlaa varten paikat reilaan ja toivotaan synttäriksi aurinkoista päivää. Nuorisoseurantalon piha on suurilla vesilätäköillä.
Mukavaa alkavaa syksyistä viikkoa vaan... (tällainen postaus, ei mitään asiallista sanottavaa, hm).