Miten kummassa minulla oli käsitys, että tämän syksyn puolukkasato jää vähäiseksi ja marjat pieniksi.
Pakko tarkistaa kantaa. Prinssipuoliso kävi tänään puolukassa tätini kanssa, ensin aamupäivällä ja sitten vielä nyt iltapäivällä uudelleen.
Meillä on kaksi isoa muovipänikkää, joihin on hyvä tehdä vesipuolukoita talven varalle. Tekivät viime talvenakin hyvin kauppansa, monet ikääntyneet laulajaystävät kilvan niitä kehuivat.
Vesipuolukoiden ohje on hyvin yksinkertainen: Puhdistetut, kypsät puolukat astiaan, raikasta lähdevettä päälle niin, että puolukat peittyvät.Kansi päälle. Astia kellariin tai muuhun viileään paikkaan.
Sieltä sitten talven mittaan kauhotaan mehukkaita puolukoita, myös lähdevedestä astiaan syntynyt mehu on raikasta ja maistuvaa hieman makeutettuna. Eikä haittaa, jos välillä sattuvat jäätymäänkin.
Tässä meidän ylimmäinen inspektööri tarkistaa puolukoiden tuoreuden!
Vähän viileäksi on sää muuttumassa. Kun syksyllä aina tullaan mökille, tuntuu aluksi vähän "kotjealta" eli pakko etsiä villavaatetta. Kun sitten mökki on saatu lämpimäksi (saunamökki, missä nukutaan, lämpiää nopeasti sekä saunan muurin avulla että pattereilla), sitten onkin jo aika lähteä takaisin kotiin.
Tänään on mökissä erityisen lämmintä, leivoin sämpylöitä ja omenapiirakkaa keittiön hellanuunissa, missä yleensä hauduttelen myös liharuuat ja paistan laatikkoruuat.
Simoa ei viileys kovin haittaa, kuikkakavereita käy katselemassa laiturilta aina "kutsun" kuultuaan. Tosin tänään sai komeat haukut myös rantakatajassa viserrellyt talitiainen...
Kun en huomannut ottaa puhdetöiksi kirjaa luettavakseni, taidan aloittaa syksyn ensimmäisen sukankutileen.
Surullisinta syksyssä on kenties se, että täydessä loistossa olevat kukkaset vähitellen vie halla ja muuttaa ne ruskeiksi korsiksi. Nyt vielä on keltapallot, värimintut, eriväriset syysleimut ja muut kauneimmillaan. Silti on luopumisen aika, viimeistään silloin, kun mökki jää talvehtimaan ja odottamaan ensimmäisiä lumisateita.
Niin kuin jokaikinen syksy.
Pakko tarkistaa kantaa. Prinssipuoliso kävi tänään puolukassa tätini kanssa, ensin aamupäivällä ja sitten vielä nyt iltapäivällä uudelleen.
Meillä on kaksi isoa muovipänikkää, joihin on hyvä tehdä vesipuolukoita talven varalle. Tekivät viime talvenakin hyvin kauppansa, monet ikääntyneet laulajaystävät kilvan niitä kehuivat.
Sieltä sitten talven mittaan kauhotaan mehukkaita puolukoita, myös lähdevedestä astiaan syntynyt mehu on raikasta ja maistuvaa hieman makeutettuna. Eikä haittaa, jos välillä sattuvat jäätymäänkin.
Tässä meidän ylimmäinen inspektööri tarkistaa puolukoiden tuoreuden!
Vähän viileäksi on sää muuttumassa. Kun syksyllä aina tullaan mökille, tuntuu aluksi vähän "kotjealta" eli pakko etsiä villavaatetta. Kun sitten mökki on saatu lämpimäksi (saunamökki, missä nukutaan, lämpiää nopeasti sekä saunan muurin avulla että pattereilla), sitten onkin jo aika lähteä takaisin kotiin.
Tänään on mökissä erityisen lämmintä, leivoin sämpylöitä ja omenapiirakkaa keittiön hellanuunissa, missä yleensä hauduttelen myös liharuuat ja paistan laatikkoruuat.
Simoa ei viileys kovin haittaa, kuikkakavereita käy katselemassa laiturilta aina "kutsun" kuultuaan. Tosin tänään sai komeat haukut myös rantakatajassa viserrellyt talitiainen...
Kun en huomannut ottaa puhdetöiksi kirjaa luettavakseni, taidan aloittaa syksyn ensimmäisen sukankutileen.
Surullisinta syksyssä on kenties se, että täydessä loistossa olevat kukkaset vähitellen vie halla ja muuttaa ne ruskeiksi korsiksi. Nyt vielä on keltapallot, värimintut, eriväriset syysleimut ja muut kauneimmillaan. Silti on luopumisen aika, viimeistään silloin, kun mökki jää talvehtimaan ja odottamaan ensimmäisiä lumisateita.
Niin kuin jokaikinen syksy.
Ai että, siitä on hyvä kauhoa vitamiinia ja vastustuskykyä talven tuiskuihin :) Vähän on vilakka ilma, sentään vielä kukkasia on jäljellä ja aurinkokin välillä lämmittää. Mökkielämä kuulostaa ihanalta!
VastaaPoistaVähän on vilpoista kun tuulee, mutta takkia vaan niskaan ja menoksi. Hyttysiäkin vielä on, olivat kovin hanakoita niskaa rokottamaan kun puolukoita rantaterassilla siivottiin.
PoistaKukat vielä hehkussaan, mutta kyllä syksy ne siitä puhaltaa sammuksiin.
Ähh miten onnistuitkin luomaan niiiiin syksyisen tunnelman.
VastaaPoistaVoi Amalia, nythän on syksy! Tuuli puhaltaa jo t-paidan läpi ja on pakko lisätä vaatetusta. Tosin vielä paljasjaloin pihalla kuljeskelin, ennekuin tajusin, että sukatkin jo pitää olla, kengistä puhumattakaan!
PoistaOnpas ollut hyvä marjapaikka ja komeita! Hyvä vanha säilötäkikka, ei vaadi energiaakaan.
VastaaPoistaVähäsen on vilpoista, mutta ei sentään sada mitään.
Näkemisiin!
Jep, ihan samasta paikasta nämä kaikki löytyivät, jäi vähän huomiseksikin. Vesipuolukoita on tehty joka syksy, aina kevään mittaan ne on syöty loppuun. Tosin lauluporukalle on viety myös.
PoistaTuulesta huolimatta tarkenimme siivota puolukkasaaliin rantaterassilla.
Muutama vesipisara tuli iltapäivällä, nyt on selkeätä säätä.
Nähdään lauantaina.
On komeita puolukoita! Pitäskin käydä lähimetsässä katsomassa onko niitä kun ei mustikoita tullut, mutta puolukathan kukkii myöhemmin eikä niitä enään halla vienyt. On hyvä, kun Simo tarkistaa sadon laadun
VastaaPoistaPoimion tänään karviaisia kuppiin ja Himmu kanssa tarkasti ovatko hyviä, ennenkuin huomasin oli nostellut maahan aika kasan niitä kun kipponi oli maassa
Pysyis nyt sää sateettomana, kylmä tuuli on puhallellut.
Ihan hyvän kokoisia puolukoita ovat. Harmi, että et saanut mustikoita, meillä päin niitä oli paljon. Simo on ylin tarkastaja, mitä metsästä kannetaan.
PoistaHimmu on myös tarkastajan tehtävissä, pieni kuono kupissa...
En minäkään enää sateesta välittäisi, tuulen viileä puhallus on riittävästi.
Oi mikä puolukka sato,kyllä tästä pitää mennä puolukoita kerämään,kyllä tuolla syksyisessä metsässä on mukava kävellä:))
VastaaPoistaKiva puolukkasato saatiin. Muutenkin syksyisessä metsässä on mukavaa, tosin ei sieniä - kanttarelleja lukuunottamatta - ole ainakaan täällä mökkimaisemissa.
PoistaPuolukat on nopeita poimia, minusta mukavampia kuin mustikat.
Viismummoista ei oo koskaan vesipuolukoita tehnyt, eikä edes nähnyt muittenkaan tekevän. Meillä kotona puolukat survottiin isoon puutynnöriin ja pidettiin ulkovarastossa viileässä. Jäätyivätkin monta kertaa talven aikana. Siitä sitten käytiin raaputtamassa lusikalla tai kauhalla sisälle sulamaan. Eivätkä koskaan pilaantuneet. Nykyisin kellarittomana on pakko puolukatkin pakastaa. Jääkaappikin on sen verta pieni, ettei sinnekään voi noita vesipuolukoita mahduttaa, vaikka kuinka mieli tekisi kokeilla. Täällä on puolukoita runsaasti, kuten mustikoitakin. Suppiksia vielä ootellaan, mustia torvisieniä jo yhden satsin kuivattelin.
VastaaPoistaEn muuten ole koskaan vesipuolukoita laittanut, tiedon ja tavat kyllä tiedän! Kylmät tilat vaatis mutku mulla ei niitä ole.
VastaaPoistaMulla noi syyshommat on aika vähäsiä, tyhjensin lepotulin toppaukset ja matot partsilta. Varastoon vientiä ovat odottaneet jo pari päivää, tiijä vaikka tänään ne jätesäkissä varastoon vetäisisin..;)
Voithan sinä partsille laittaa puolukkapänikän. Ei haittaa josko pakkanen vähän puraisee.
PoistaKun tietäisin konstin, laittaisin sulle puolukoita tulemaan...
Siivosin just aitat ja matkamökin talvikuntoon, lettukeittiön ja muut. Istuttelin muutamia kukanjuuria ja nytpä vaan huokasen kun aurinko paistaa.
Viismummoista vois kokeilla vesipuolukoita tänä syksynä. Meilläkin kotona ennen vanhaan puolukat survottiin suureen saaviin ja siitäpä käytiin raaputtelemassa talven mittaan vitamiinit. Me on syksyllä viety vesipuolukkasaavi autotalliin (kylmä) ja haettu kuistille myöhemmin. Eikä haittaa, vaikka jäätyvätkin.
VastaaPoistaPuolukoita on todella runsaasti, prinssipuolisokin taas aamutuimaan otti ämpärit ja poimurin. En tiedä, mihinkä niitä sitten lisäksi säilön, pakastimet kun mustikoista jo turvoksissa. Mutta vesipuolukkaa taatusti pari kolmenkymmenenlitran pänikkää...
Suppikset ei vielä meillä nousseet..
Onpas puolukoita, onnittelut Anjuska!<33
VastaaPoistaSimo taitaa nuuskia ja 'maistella' vai näyttääkö vain siltä?
Makutuomari siis;DDD
Vesipuolukoita tein viimeksi jatkokurssilla, missä opettaja Eeva Autio niitä neuvoi tekemään. Me olemme puolukat vain survoneet ja laittaneet kellariin, joskus olen pakastanut, milloin on tilaa pakasteisiin jäänyt...
On teillä ainakin talven varaa, varmasti ei kesken lopu!<3333
Ihanaista viikonloppua teille työmuurahaisille!<3333
Nyt on puolukkakiintiö täynnä. Minäkin tänään soudin järven taakse kallioille ja poimin oman osuuteni, tosin vaatimattoman, mutta isoja olivat marjat.
PoistaSimo nuuskailee, ei kyllä maista puolukkaa! Mutta on sellainen inspektööri, että kaiken tarkistaa.
Me on tehty vesipuolukkaa joka syksy, pakastettu sitten osa. Enin osa marjoista jaettu lähiympäristöön. Eipä kahden hengen ja koiran huushollissa tällaista marjamäärää saa kulumaan talven aikana.
Samoin sinulle ja miehellesi leppoisaa perjantai-iltaa ja viikonloppua. Me hummataan pestuumarkkinoilla huomenna.
Kyllä teillä nyt on paljon metsän satoa,on talven varalle vitamiineja. Kyllä sitää kaikkea saa, kun on ahkera
VastaaPoistaTuo prinssipuoliso se ahkeroi metsässä mielellään. Marjoja on yllinkyllin nyt talven varalle.
PoistaHyvät ovat marjamaat siellä teillä. Äiti teki ja opetti minutkin tekemään vesipuolukoita, joten tuttu juttu on. Harmi, kun niitten tekemiseen tarvittava kylmäkellari puuttuu nykyisestä kodistamme.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Täällä on hyvät marjamaat ja puhtaat metsämarjat. Ja karhuja myös! Me on laitettu vesipuolukkasaavi autotalliin ja tuotu sitten kuistille keväämmällä. Kun ei kellaria meilläkään kotona ole.
PoistaSamoin sinulle leppoisat viikonloput, toivotaan vielä vähän aurinkoa.
Ihana syyspostaus! :)
VastaaPoistaVesipuolukoista olen kuullut.. Meilläpäin (lapsuuteni itä-suomessa) puolukat survottiin, niiden joukkoon laitettiin hieman sokeria ja saavit ulos. Puolukkasurvos maistui taivaallisen hyvältä pitkin talvea. Näin tehtiin vaikka pakkasessakin olisi ollut tilaa..
Toivotan ihanaa viikonloppua! :)
Niinhän meilläkin puolukat survottiin puusaaviin ja talvella ne jäätyivät aitassa, missä niitä sitten käytiin raapimassa lusikalla kippoon.
PoistaVesipuolukoita näin ensimmäisen kerran syksyllä -59 kun prinssipuoliso niitä oli laittanut koulun kellariin. Me on jo useana syksynä haettu lähteestä vettä puolukoille ja tänään tuolla laulupiirissä joku taas kysyi, onko vesipuolukkaa tulossa. Mielellään ottivat ja herkuksi kehuivat.
Kivaa tätä viikkoa sinulle Kati.