perjantai 7. syyskuuta 2012

SÄIKÄHDIN SIHINÄÄ

Tänään halusin soutaa järven taakse kalliorinteeseen, siellä on joka syksy isoja puolukoita jäkälän seassa. Niinpä prinssipuoliso auttoi veneen vesille ja ei kun mummo soutamaan. Lievä sivutuuli vähän suuntaa vei vinoon, mutta onnellisesti rantauduin tutun konkelopuun alapuolelle.

Isoja, punaisia puolukoita. Minähän en poimurilla niitä hamua, sillä haluan tuntea marjat sormin. Olin jo saanut sankoni pohjan peittymään ja näin isot puolukkatertut houkuttelevina kiven vieressä.
Ojensin jo käteni, kunnes sihahti. Kissa, tuli ensimmäiseksi mieleeni. Ei hitto. Musta kyy nosti päätään varvikosta ja sihisi minulle. Uhkaavasti luikerteli lähemmäksi jalkojani. Minua kylmäsi ja varmasti olin kananlihalla. Rohkea minä - tai sanoisinko raukka minä - tartuin kuivaan oksankäkkärään ja mätkäisin kyytä muutaman kerran. Sihinä loppui siihen. Viskasin lötkön kauemmaksi puolukkapaikasta.

Entistä varovammin askelsin ja poimin.  Olin jo saanut yli puoli ämpärillistä marjoja, kun huomasin puolukoiden seassa ruskean, rukkasen näköisen läjän. Olishan se voinut olla karhun jätöskin, mutta sepä oli ruskea, sahalaitakuvioinen kyy, pää litteänä kiepin keskellä tarkkaili, miten lähelle uskallan astella. Onneksi näin sen ajoissa. Otin poimurin käyttöön, ajattelin, ettei yksi kahdetta, kaksi kolmannetta. Vähän vielä koukin marjoja ämpäriini ja lähdin alas veneelle. Soudellessani takaisin mökin rantaan olin hyvilläni siitä, että en ollut ottanut Simoa mukaan. Koira ei varmasti olisi osannut varoa kyitä. 

Kotirannassa oli jo kyytiläinen odottamassa. Simo juoksi suoraan veneelle, hyppäsi mukaan ja minun oli sitten lähdettävä vähäsen soutelemaan Simon kanssa. Jostakin syystä Simo nauttii kipparina olemisesta. Hyppää sitten laiturille onnellisena saatuaan venekyytiä.

Kuikat kävivät tervehtimässä Simoa, kummallista, että uivat suoraan laiturin eteen vaikka koira kuinka räksyttää niille. Ja joutsenet ovat vielä järvellä. Samoin kurjet.

Tänään oli enimmäkseen aurinkoista, tosin suhteellisen viileää. Aamulla tuntui vähän kalsealta painautua järven aaltoihin. Mutta jos jättää väliin, seuraavana aamuna on entistä vaikeampaa. Pian on aloitettava jo kotona pihalammikkoon pulahtamiset, vaikka siellä on sukeltajia ja sammakoita.

Huomenna on pestuumarkkinat emäpitäjässä. Kummallista, että sinne on joka syksy päästävä. Testaamaan, vieläkö prinssipuoliso ottaa talvelle, hih. No, eipä hän piikaa tarvitse, elämän kumppania enemmänkin. Onneksi.

Leena Lumin blogi on kerännyt puolimiljoonaa kävijää. Se on hurjan paljon, uskomaton määrä, mutta kertoo kyllä, millaisesta blogista on kysymys. Leenalla on arvonta, käy kurkkaamassa ja kommentoimassa, jos vaikka onni potkaisisi sinua.

Nyt saunaan, sehän on joka illan nautinto täällä niemen nokassa.




26 kommenttia:

  1. Voi hitsit, miten ajattelin heti että Simo olisi ollut kärppänä Sinua puollustamassa. Kyy kuuluu luontoon, mutta marja-ämpäriin en minäkään sitä kelpuuta:)

    Ihana syyskuinen lukujuttu jälleen kerran, tykkään soutamisesta itsekin ja siskon luona järvellä sain treenata entisiä taitojani, siis höh, mitä taitoja:)Minä raukka säikähdin pelkkää hirvikärpäsparvia, inhoan niitä yli kaiken, mutta vielähän tässä puolukkaan ehtii.

    Ja todellakin Leena Lumi on ansiokas ja erittäin ahkera bloggaaja, suosittelen myös:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin kyyn luontoon miellän, mutta jos se yllättäen sihahtaa puolukkamättäästä, on meikätytöllä vitsit tosi vähissä. No, jätin sen toisen sitten loikomaan kiepulle ja siirryin veneelle.

      Hirvikärpäsiä en ole tavannut vielä, prinssipuolison hiuksissa sensijaan yksi möngersi. Ihme, ettei hän ole koko kesänä yhtään kyytä tavannut vaikka työkseen metsässä ravaa.

      Jeps, hatunnosto Leena Lumille, siinä on nainen täyttä rautaa.

      Poista
  2. Ennen sanottiin, että jos tappaa kyyn, pääsee taivaaseen. Sinun pitää viedä muurahaisia sinne puolukkapaikkaan. Niistä kyyt ei tykkää. Mukavaa luettavaa jälleen : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siiskö pääsisin taivaaseen? Ei paha. Mutta inhoan käärmeitä sydämestäni ja haluan kulkean niiden kanssa ihan eri polkuja.
      Kiitos kommentista Mayo!

      Poista
  3. Elä nyt hyvä ihminen sinne mene!
    Minä en säiky kovin helpolla, pienet lentävät ja kipittelevät ei haittaa, mutta....!?
    Kaikista inhoittavin on rotta ja kaikki jotka luikertelee, näitä en haluaisi tavata reisullani.....;/En tietäis miten sitten kävisi minulle ja sille toiselle osapuolelle kun silmätysten tapaisimme!? Siinä vois tulla se naisellinen herkyys esille. Jähmettyisin paikoilleni ja kirkuisin kun palosireeni. Siinä sitten odottelisin vain apua. Toivottavasti en silloin olisi yksin saaressa puolukoita keräämässä....;(
    Kummakin kanssa olemme tavanneet, mitään hyvänpäivän tuttuja meistä vaan ei ole koskaan tullut.....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa minäkin ensin ajattelin parkaisun päästää, mutta eipä kukaan olisi apuun tullut, joten turvauduin karahkaan.
      Onneksi ei kyyt ihan mökin pihalle asti tule. Vieläkin puistattaa käärmeen näkeminen.

      Poista
  4. Hyi inhottavi ja pelottavia nuo käärmeet en halua niitä kohdata
    Minä olen kuullut sellaista, että kun tappaa käärmeen, niin saa seitsemän syntiä anteeksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paratiisissakin se käärme oli inhottava, ehkä siitä johtuu sanonta, että saa seitsemän syntiä anteeksi jos teloo kyyn hengiltä. Mene ja tiedä.

      Poista
  5. Hyi!!!!! Miten ne voikin olla niin ällöttäviä, hyi!!Minä en kyllä oo nähnyt kuin kaksi käärmettä luonnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena nähtiin käärmeitä enemmän. Mutta aina on parasta olla kumisaappaat jalassa metsässä kulkiessa. Inhottavia ovat.

      Poista
  6. Kyyt näyttävät olevan nyt liikkeellä. Monesti kyyhyn törmänneenä tietää niidenkin olevan osa suomalaista metsäluontoa. Kyllähän se kohtaaminen aina jollain tavalla yllättää. Toisaalta niiden sanotaan mieluummin pakenevan kuin hyökkäävän.
    Minun ja kyyn kohtaaminen on ainakin tähän saakka päätynyt siihen, että kumpikin poistuu taholleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä musta kyy ei lähtenyt lipettiin vaan luikerteli lähemmäksi kumisaapastani. Onneksi ehdin vetäistä käteni pois mättään syrjästä.
      Toisen jätin ihan omaan rauhaansa.

      Poista
  7. En ole moneen vuoteen nähnyt kyytä,kyllähän niiden kohtaaminen pelästyttää,eiköhän ne pakene aika nopeasti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että minä pakenen ennemmin kuin kyy...

      Poista
  8. Hui kamala, minä olisin kyllä kipinkapin lähtenyt pois jo sen ensimäisen kyyn jälkeen... Onneksi sinulla oli keinot ja keppi käden ulottuvilla. Ja tosiaan että ei koiruli ollut mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin varovammin poimin puolukoita kyyn tavattuani. Ja lopetin poimimisen kun toinen kyy tuli eteeni.

      Poista
  9. Onpa teillä oikea käärmekallio tai metsä!

    Tuollaista kyllä säikähtää, mutta sinä et ole niitä arimpia naisia, uskallat tappaa käärmeen...Minulta jäisi varmaan tappamatta, en ole ikinä käärmettä tappanut!

    Puolukoita ja muita metsänherkkuja teillä riittää, ahkeria olette.<333

    Leppoisaa viikonloppua sinulle ja Prinssipuolisolle & Simo Koirulille!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä järven takainen kallio on asumatonta metsäistä seutua, siellä on paljon kivenkoloja ja kyille sopivia piilopaikkoja. Kerran sieltä ui yksi iso musta kyy meidän mökin rantaan, vuosia sitten. Inhottavia ovat kuitenkin.
      Minä poimin vain vajaan ämpärillisen, pikemminkin halusin itsekseni metsään ja soutelemaan.
      Samoin sinulle ja puolisollesi hyvää viikonloppua. Me laitetaan mökkiä talviteloilleen, tosin syyslomalla ja kerran joulukuussa vielä täällä ajellaan.

      Poista
  10. Syksy muutoin OK, mutta inhotukset, karhut, hirvikärpäset ja kyyt saisi mennä livohkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhuja ei ole vielä tullut vastaan vaikka niitä täällä on. Hirvikärpästen buumi ei vielä ole ajankohtaista kai. Ja kyyt toivon sinne alimpaan kivenkoloon pois marjastajia säikyttelemästä.

      Poista
  11. Huh, minulta olisi kyllä loppunut puolukoiden poimimnen siihen paikkaan En olisi edes uskaltanut henkeä mokomalta pois ottaa.
    Menen tällä viikolla koirien hoitajaksi paikkaan, että sekää minun että koirien turvaksi annettii sellainen hälytin jolla saa karkotettua pedot pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin teloa sen kyyn hengiltä. Pedot eivät kuulu ihmisten pihapiiriin, siinä olisi vähän petojen suojelijoilla asenteen tarkistamista.

      Poista
  12. Anja, nyt nuo sun kaksi ylintä kuvaa ylittävät kaiken kauneuden kestämiskykyni...tee noista kortteja tai taulut omalle seinälle.

    Ei sillä, kyllä Simo-poika on kaunis myös;-) Pieni koira on hirveän heikoilla kyyn kanssa.

    Toivottavasti et pidä petona minun kahta kettuani. Kettu on hyötyeläin, joka pitää pari irtokissaa poissa pihaltamme lintuja tappamasta. Kettu itse tappaa vain nälkäänsä ja sen asian hoidan minä eli pikukoiran muonaa, kanaa ja vihanneksiä. Näkistipä, miten istua napottaa ja katselee minua. En kesytä, mutta vain sen verran, että saan katsella. Eli tuntee jo ääneni ja sietää Olgan haukun parvekkeelta, ainakin Reipastassu. Riku Cajnaderin Luontopihassa on ohjeet, miten ketun saa puutarhaan. Kettu syö nälkäänsä kyllä myös hiiriä, myyriä ja jopa lehtokotiloita. Kettu on suosikkivillieläimeni.

    Kaunista tulevaa syyskuun viikkoa sinulle & co!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenuska, kiitos kommentista. Nuo kuvat nappasin kun taivaalla pilvet punersivat!
      Minusta on hienoa, että sinulla on "kotikettuja", meillä on mökillä järven toisella puolella aina ketunpoikasia ja niiden kutsuhuudot kaikuvat yli järven. Kettuhan on kovin sympaattinen eläin. Täällä kotonakin joskus kulkee pihan yli kettu. Pitänee katsoa, miten sen saisi puutarhassa viipymään.
      Lehtokotiloita on tuossa alapellolla niin paljon, että niillä ruokkisi montakin kettua.

      Villikissat - kaksin kappalein - on pyydystetty pihaltamme ja nyt joutaa jo loukku toisten pihoille.

      Tämä viikko alkoi jo syksyisenä, opisto aloittaa tänään ja torstaina pääsen lentoon.
      Mukavia syyspäiviä sinne Muuratsalon ylisille. <DDDD

      Poista
  13. Johan oli kohtaamisia puolukassa.
    Onneksi selvisit pelkällä sihinäsäikäyksellä.
    Reipasta ja punaposkista alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus metsässä voi tulla yllättäviä tilanteita. Onneksi tajusin vetäistä räpyläni pois puolukkatertusta!
      Kiitos, samoin sinulle Tarina.

      Poista