SÄIKÄHDIN SIHINÄÄ

Tänään halusin soutaa järven taakse kalliorinteeseen, siellä on joka syksy isoja puolukoita jäkälän seassa. Niinpä prinssipuoliso auttoi veneen vesille ja ei kun mummo soutamaan. Lievä sivutuuli vähän suuntaa vei vinoon, mutta onnellisesti rantauduin tutun konkelopuun alapuolelle.

Isoja, punaisia puolukoita. Minähän en poimurilla niitä hamua, sillä haluan tuntea marjat sormin. Olin jo saanut sankoni pohjan peittymään ja näin isot puolukkatertut houkuttelevina kiven vieressä.
Ojensin jo käteni, kunnes sihahti. Kissa, tuli ensimmäiseksi mieleeni. Ei hitto. Musta kyy nosti päätään varvikosta ja sihisi minulle. Uhkaavasti luikerteli lähemmäksi jalkojani. Minua kylmäsi ja varmasti olin kananlihalla. Rohkea minä - tai sanoisinko raukka minä - tartuin kuivaan oksankäkkärään ja mätkäisin kyytä muutaman kerran. Sihinä loppui siihen. Viskasin lötkön kauemmaksi puolukkapaikasta.

Entistä varovammin askelsin ja poimin.  Olin jo saanut yli puoli ämpärillistä marjoja, kun huomasin puolukoiden seassa ruskean, rukkasen näköisen läjän. Olishan se voinut olla karhun jätöskin, mutta sepä oli ruskea, sahalaitakuvioinen kyy, pää litteänä kiepin keskellä tarkkaili, miten lähelle uskallan astella. Onneksi näin sen ajoissa. Otin poimurin käyttöön, ajattelin, ettei yksi kahdetta, kaksi kolmannetta. Vähän vielä koukin marjoja ämpäriini ja lähdin alas veneelle. Soudellessani takaisin mökin rantaan olin hyvilläni siitä, että en ollut ottanut Simoa mukaan. Koira ei varmasti olisi osannut varoa kyitä. 

Kotirannassa oli jo kyytiläinen odottamassa. Simo juoksi suoraan veneelle, hyppäsi mukaan ja minun oli sitten lähdettävä vähäsen soutelemaan Simon kanssa. Jostakin syystä Simo nauttii kipparina olemisesta. Hyppää sitten laiturille onnellisena saatuaan venekyytiä.

Kuikat kävivät tervehtimässä Simoa, kummallista, että uivat suoraan laiturin eteen vaikka koira kuinka räksyttää niille. Ja joutsenet ovat vielä järvellä. Samoin kurjet.

Tänään oli enimmäkseen aurinkoista, tosin suhteellisen viileää. Aamulla tuntui vähän kalsealta painautua järven aaltoihin. Mutta jos jättää väliin, seuraavana aamuna on entistä vaikeampaa. Pian on aloitettava jo kotona pihalammikkoon pulahtamiset, vaikka siellä on sukeltajia ja sammakoita.

Huomenna on pestuumarkkinat emäpitäjässä. Kummallista, että sinne on joka syksy päästävä. Testaamaan, vieläkö prinssipuoliso ottaa talvelle, hih. No, eipä hän piikaa tarvitse, elämän kumppania enemmänkin. Onneksi.

Leena Lumin blogi on kerännyt puolimiljoonaa kävijää. Se on hurjan paljon, uskomaton määrä, mutta kertoo kyllä, millaisesta blogista on kysymys. Leenalla on arvonta, käy kurkkaamassa ja kommentoimassa, jos vaikka onni potkaisisi sinua.

Nyt saunaan, sehän on joka illan nautinto täällä niemen nokassa.