MOSKEIJOIDEN KAUPUNKI

Istanbul sai Konstantinopolilta kaiken loiston Bosborin rantamilta, nimeä ei Konstantinopolilta Istanbul vaan pitää saanutkaan....

Neito kaunis Konstantinopolissa enää illoin tanssi ei haaremissa, hällä paikka on pikkubaletissa cabaré-kahvilan...
Haaveissain käyn Konstantinopolihin, armaan luokse astun mä palatsihin...

Tätä iskelmää laulettiin 50-luvun loppupuolella. Silloin tuskin osasin uneksiakaan pääseväni kerran tähän sadunomaiseen kaupunkiin, Istanbuliin. Nyt tästä haaveesta kuitenkin tuli todellisuutta ja vietimme pidennetyn viikonlopun Bosborinsalmen rantamilla.
Aurinkoista, lämmintä, kesäistä. Ja nähtävää silmät täys.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Istanbulin tunnetuin maamerkki, Sininen moskeija kuusine minareetteineen. Normaalistihan minareetteja on neljä, mutta kuuro arkkitehti piirsi niitä kuusi ja näin pyhimpään eli Mekkaan oli rakennettava seitsemäs minareetti. Näin ainakin ymmärsin oppaan puheista.

Siniseen moskeijaan oli pitkä kiemurteleva jono, mekin kiltisti siirryimme jonon jatkoksi moskeijan pihalla.

Moskeijan kupolikatto oli korkealla ja lamppujen rivistö juuri ja juuri pään yläpuolella.

Siniseen moskeijaan piti kaikkien riisua kengät jaloistaan, naisten tuli peittää hartiansa liinalla ja polvensa myöskin. Kirkkosalin lattia oli varattu miesten rukousmatoille ja naisille oli aidattu oma kapea kaistale kirkon takaosassa.
Moskeijasta ulos tultua sai sitten laittaa kengät jalkaan vasta sinisen porrastasanteen jälkeen.

Sinisen moskeijan lähellä sijaitsee 1400-luvulla rakennettu sulttaanien vanha palatsi, Topkapi. Ottomaanien aikaan korostettiin erityisesti visuaalista kauneutta eikä varallisuutta piiloteltu, kultaa ja jalokiviä ei säästetty. Palatsi oli neljänsadan vuoden ajan sulttaanin ja hänen hovinsa asunto sekä hallinnollinen keskus.
Sen kätköissä elivät sulttaanin vaimot ja jalkavaimot. Sen käytävillä punottiin ovelimmat poliittiset juonet.

Palatsin portin jälkeen astuimme kovin erilaiseen maailmaan.

Aivan ensiksi tulimme mustien eunukkien makuutiloihin, joista jatkettiin edelleen palatsin eri pihoille ja huoneisiin. Mustilta eunukeilta oli poistettu kokonaan sukupuolielimet.

Sulttaanin äidillä oli oma huoneistonsa ja pihansa. Palatsin seinät oli kauttaaltaan kaakeloitu sinisävyisillä koristekaakeleilla ja oviaukkojen yläpuolella kultaisia kaaria ja tekstiä, kentie siinä kerrottiin, kenelle seuraava palatsin huoneista kuului!

Sulttaanin äidin huoneistossa oli helmiäiskoristeltuja seiniä,

ja siniset kaakelikuviot muodostivat isompia kokonaisuuksia.

Sulttaanin äidillä oli paljon sanomista palatsissa. Hän tarkasti palatsiin tuodut nuoret tytöt ja valitsi heistä poikansa vuoteeseen sopivimmat. Niitä, jotka eivät kelvanneet sulttaanin vuoteen lämmittäjiksi, tarvittiin palatsin erilaisiin palvelutehtäviin.

Tässä kuva naisten pihasta. Jos jalkavaimo synnytti poikalapsen, hän sai ylemmästä kerroksesta oman asunnon, jossa sai elää itsenäisemmin.

Sulttaanin makuuhuoneessa piti olla kaksi isoa vuodetta turvallisuussyistä. Kukaan ei etukäteen voinut tietää, kummassako vuoteessa sulttaani yötään viettäisi, joten hyökkäykset sulttaania kohtaan olisivat epävarmoja. Jalkavaimoja oli vähintäänkin kaksi kummassakin vuoteessa.

Kaunista kaakeliseinää ja seinään upotetut tilat lamppuja varten.

Erikseen palatsissa oli prinssien huoneet. Siellä prinssit viettivät aikaansa vesipiippua poltellen ja huvitellen. Heidän ilokseen tuotiin tyttöjä, jotka eivät pystyneet tulemaan raskaiksi, eli heille oli tehty sama kuin valkoisille eunukeillekin. 

Kuvia kahdesta prinssien huoneesta. Ihmettelin, miksi heidänkin ikkunoissaan piti olla ulkopuolella kalterit! Tuhannen ja yhden yön taikaa! Prinssithän odottelivat sulttaaniksi valitsemista, ja usein rivit harvenivat. Jos jäljelle jäi vain kaksi ehdokasta sulttaaniksi, oli satavarmaa, että loppupeleissä heitä oli vain yksi! 

Sulttaanin palatsiin kuului myös virkahuone, ns. divaani. Siellä visiirit pohtivat päätöksiä ja sulttaani kuunteli keskustelua ristikkoikkunan takana näkymättömissä. Jos päätös ei sulttaania olisi miellyttänyt, hän yskäisi ja suurvisiiri selvitti sulttaanin tahdon ja päätös tehtiin sen mukaisesti.

Ylhäällä seinässä sulttaanin kuunteluikkuna!

Virkahuoneen eli divaanin ulkoseinämää.

Joidenkin visiirien nimet oli tallennettu viraston seinässä olevaan tauluun.

Palatsin kirjastorakennuksen edessä oleva suihkukaivo. Sulttaanin asuintiloissa oli myös seinässä tällaisia suihkukaivoja, joiden veden lorina esti kuulemasta, mitä huoneissa puhuttiin.

Kahden kulttuurin kansalaisia!

Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut...olisi tälläkin palatsin puiston puulla tuhat ja yksi tarinaa.

Tästä postauksesta tuli taas hurjan pitkä. Mutta tämän kaiken koimme jo ensimmäisenä päivänämme Istanbulissa. Olipa siinä sulattelemista. Ja lisää seuraa... IYI GECELER (hyvää yötä)!