tiistai 18. syyskuuta 2012

MOSKEIJOIDEN KAUPUNKI

Istanbul sai Konstantinopolilta kaiken loiston Bosborin rantamilta, nimeä ei Konstantinopolilta Istanbul vaan pitää saanutkaan....
Neito kaunis Konstantinopolissa enää illoin tanssi ei haaremissa, hällä paikka on pikkubaletissa cabaré-kahvilan...
Haaveissain käyn Konstantinopolihin, armaan luokse astun mä palatsihin...

Tätä iskelmää laulettiin 50-luvun loppupuolella. Silloin tuskin osasin uneksiakaan pääseväni kerran tähän sadunomaiseen kaupunkiin, Istanbuliin. Nyt tästä haaveesta kuitenkin tuli todellisuutta ja vietimme pidennetyn viikonlopun Bosborinsalmen rantamilla.
Aurinkoista, lämmintä, kesäistä. Ja nähtävää silmät täys.

Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Istanbulin tunnetuin maamerkki, Sininen moskeija kuusine minareetteineen. Normaalistihan minareetteja on neljä, mutta kuuro arkkitehti piirsi niitä kuusi ja näin pyhimpään eli Mekkaan oli rakennettava seitsemäs minareetti. Näin ainakin ymmärsin oppaan puheista.

Siniseen moskeijaan oli pitkä kiemurteleva jono, mekin kiltisti siirryimme jonon jatkoksi moskeijan pihalla.
Moskeijan kupolikatto oli korkealla ja lamppujen rivistö juuri ja juuri pään yläpuolella.


Siniseen moskeijaan piti kaikkien riisua kengät jaloistaan, naisten tuli peittää hartiansa liinalla ja polvensa myöskin. Kirkkosalin lattia oli varattu miesten rukousmatoille ja naisille oli aidattu oma kapea kaistale kirkon takaosassa.
Moskeijasta ulos tultua sai sitten laittaa kengät jalkaan vasta sinisen porrastasanteen jälkeen.

Sinisen moskeijan lähellä sijaitsee 1400-luvulla rakennettu sulttaanien vanha palatsi, Topkapi. Ottomaanien aikaan korostettiin erityisesti visuaalista kauneutta eikä varallisuutta piiloteltu, kultaa ja jalokiviä ei säästetty. Palatsi oli neljänsadan vuoden ajan sulttaanin ja hänen hovinsa asunto sekä hallinnollinen keskus.
Sen kätköissä elivät sulttaanin vaimot ja jalkavaimot. Sen käytävillä punottiin ovelimmat poliittiset juonet.

Palatsin portin jälkeen astuimme kovin erilaiseen maailmaan.

Aivan ensiksi tulimme mustien eunukkien makuutiloihin, joista jatkettiin edelleen palatsin eri pihoille ja huoneisiin. Mustilta eunukeilta oli poistettu kokonaan sukupuolielimet.
Sulttaanin äidillä oli oma huoneistonsa ja pihansa. Palatsin seinät oli kauttaaltaan kaakeloitu sinisävyisillä koristekaakeleilla ja oviaukkojen yläpuolella kultaisia kaaria ja tekstiä, kentie siinä kerrottiin, kenelle seuraava palatsin huoneista kuului!
Sulttaanin äidin huoneistossa oli helmiäiskoristeltuja seiniä,
ja siniset kaakelikuviot muodostivat isompia kokonaisuuksia.
Sulttaanin äidillä oli paljon sanomista palatsissa. Hän tarkasti palatsiin tuodut nuoret tytöt ja valitsi heistä poikansa vuoteeseen sopivimmat. Niitä, jotka eivät kelvanneet sulttaanin vuoteen lämmittäjiksi, tarvittiin palatsin erilaisiin palvelutehtäviin.
Tässä kuva naisten pihasta. Jos jalkavaimo synnytti poikalapsen, hän sai ylemmästä kerroksesta oman asunnon, jossa sai elää itsenäisemmin.
Sulttaanin makuuhuoneessa piti olla kaksi isoa vuodetta turvallisuussyistä. Kukaan ei etukäteen voinut tietää, kummassako vuoteessa sulttaani yötään viettäisi, joten hyökkäykset sulttaania kohtaan olisivat epävarmoja. Jalkavaimoja oli vähintäänkin kaksi kummassakin vuoteessa.
Kaunista kaakeliseinää ja seinään upotetut tilat lamppuja varten.

Erikseen palatsissa oli prinssien huoneet. Siellä prinssit viettivät aikaansa vesipiippua poltellen ja huvitellen. Heidän ilokseen tuotiin tyttöjä, jotka eivät pystyneet tulemaan raskaiksi, eli heille oli tehty sama kuin valkoisille eunukeillekin. 




Kuvia kahdesta prinssien huoneesta. Ihmettelin, miksi heidänkin ikkunoissaan piti olla ulkopuolella kalterit! Tuhannen ja yhden yön taikaa! Prinssithän odottelivat sulttaaniksi valitsemista, ja usein rivit harvenivat. Jos jäljelle jäi vain kaksi ehdokasta sulttaaniksi, oli satavarmaa, että loppupeleissä heitä oli vain yksi! 

Sulttaanin palatsiin kuului myös virkahuone, ns. divaani. Siellä visiirit pohtivat päätöksiä ja sulttaani kuunteli keskustelua ristikkoikkunan takana näkymättömissä. Jos päätös ei sulttaania olisi miellyttänyt, hän yskäisi ja suurvisiiri selvitti sulttaanin tahdon ja päätös tehtiin sen mukaisesti.

Ylhäällä seinässä sulttaanin kuunteluikkuna!
Virkahuoneen eli divaanin ulkoseinämää.
Joidenkin visiirien nimet oli tallennettu viraston seinässä olevaan tauluun.

Palatsin kirjastorakennuksen edessä oleva suihkukaivo. Sulttaanin asuintiloissa oli myös seinässä tällaisia suihkukaivoja, joiden veden lorina esti kuulemasta, mitä huoneissa puhuttiin.

Kahden kulttuurin kansalaisia!

Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut...olisi tälläkin palatsin puiston puulla tuhat ja yksi tarinaa.

Tästä postauksesta tuli taas hurjan pitkä. Mutta tämän kaiken koimme jo ensimmäisenä päivänämme Istanbulissa. Olipa siinä sulattelemista. Ja lisää seuraa... IYI GECELER (hyvää yötä)!





12 kommenttia:

  1. Kiva oli katsella kuvia ja kivasti kerroit niistä.
    Jäänkin odottelemaan lisää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka oli erään toiveeni täyttymys. Kerron lisää.

      Poista
  2. Kiitos matkatarinasta, oli mukava olla mukana:)

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos Anja! Haaveena on ollut minullakin päästä joskus tuonne!
    Hienoa kerrontaa kauniiden kuvien kera! Jatkoa odotellen, terveiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Minttuli, lämpimästi suosittelen tätä matkakohteena. Paljon nähtävää ja sulateltavaa. Olin ihan mykistynyt kaikesta.

      Poista
  4. Aika moni meistä tietää nimen Istanbul!! Mutta se uskomaton elämys paikanpäällä, se olisi kaikkien koettava! Korteeria pidin silloin tunnetujen tornien lähellä ja pienen kävelymatkan päässä isosta Basaarista....;)
    Kunhan tästä tokenen. niin sen reissun teen viellä ainakin kerran!
    Onnea ja lisää matkakertomusta odotan....;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan niin, Maikku! Ei sitä todeksi usko ellei näe. Kyllä minäkin joskus vielä voin sinne uudelleen ja vähän pidemmäksi aikaa piipahtaa. Se uskomaton loisto palatseissa ja moskeijoissa kertoo omaa kieltään entisestä ajasta.

      Poista
  5. Kivaa historian kerrontaa ja osaksi tietenkin tuttuakin juttua, mutta eletty ja koettu on aina vähän jotakin muuta kuin kuiva luettu tieto tai tarina.

    Sulttaanijuttuihin suhtauduin pikkutyttönä jotenkin romanttisesti, eikä sitä silloin ikinä ajatellut että esimerkiksi eunukit olivat "ruunattuja" anteeksi rosi kuvaus, ennenkuin oikeasti tiesi ja ymmärsi senkin jutun, luulin vain että jotakin numidialaisia orjia sanotiin sillä nimellä heh, heh..Ihana kun sait toteuttaa unelmasi ja nuo kuuluisat Minareetitkin näkyivät kauniisti.

    Simo oli varmaan jossakin hoitopaikassa tämän ajan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulttaanin palatsissa oli kahdenlaisia eunukkeja, mustia ja valkoisia. Kun joskus nuorena luettiin Tuhannen ja yhden yön tarinoita, ei oikein todeksi uskonut haaremeita ja muita, mutta kyllä ne ihan oikeasti olivat olemassa ja mikä hierarkia palatsissa vallitsikaan. Ihminen on aina ollut mestari alistamaan ja hallitsemaan. Jopa epäinhimillisestikin.

      Simo oli hyvässä hoidossa. Tosin koirulilla on aina eroahdistus jos olemme reissussa, tassuja nuollaan ja vatsa kurnii...mutta tasaantuu pian normaaliksi. On kyllä nyt ihan jalan vieressä ja osin päällä, etten vaan karkaa mihinkään ja haukkuu, kun prinssipuoliso sulkee oven asioilleen lähteäkseen.

      Poista
  6. Satumainen tarina!
    tekstit, maisemat ja kaikki muukin kuvissa näkyvä oli niin mielenkiintposta, että Turkki alkoi tuntua todella näkemisen arvoiselta!

    Toivotan hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, matkusta ihmeessä Istanbuliin jos mahdollista. Siellä voit kokea "tuhannenjayhdenyön" todeksi. Minä pidin kovasti kaupungista, sen moskeijoista ja palatseista. Ja huippuna pääsin Bosborinsalmen risteilemäänkin.

      Poista