EDELLEENKIN IHAN PIHALLA

Maanantai. Heti aamusta ihan hikikuuma. Jos oltais mökillä, uimaan. Mutta ei, täällä uimalammikko on täynnä ruutanoita ja koivun norkoista tippuneita roskia. Olkoon. Kestetään kuin mies konsanaan.

Aamulla iski siivousvimma. Kannoin kaksimetrisen käärmepuun, tai ainakin sitä siksi luulen, ulos nurmikolle kuistin kaidetta vasten nojailemaan. Suihkutin sen lehdet pölystä puhtaiksi ja annoin kevyen tuulen kuivatella. Puolilta päivin pakattiin kukka peräkärriin mustaan muoviin käärittynä, jottei sen lehdet tuulessa lepattaisi rikki, kun lähdimme kyysäämään sitä Pelastusarmeijan salin koristeeksi. Meillä se oli jo kasvanut kattoon asti ja tarvitsi joko katkaisua tai korkeampaa tilaa.

 Kyllä se olikin jo rehevä latvuksestaankin. Hups! Näkyypä kuvassa vielä varmuudenvuoksi lumikolatkin, jos sattus takatalvi yllättämään, heh.

Kyllä tämä aika on niin puutarhapuurtamista, ettei blogiinkaan juuri muusta ole kertomista. Kiva on pihalla kuljeskellakin ja tehdä huomioita eri puolilla aukeavista kukkasista. Helmihyasintit ovat pikkuruisia ja hellyttäviäkin.

Pienet villiorvokitkin kurkistelevat lupiinin lehtien alta sinisine silmineen. Ja rentukan kukat loistavat kirkkaan keltaisina sammakkolammen rannalla.

Ja että puutarhan kukat ja kasvit voisivat entistä paremmin, haettiin läheiseltä hevostallilta kuormallinen hevosenlantaa ravinteeksi. Kompostoitunut multa on myös tyhjennetty kompostorista kukkapenkkeihin ja marjapensaiden juuristolle. Ainakin mustaherukkapensaat ovat jo vauhdissa.

Simo on oleskellut takapihalla juoksunarussaan ja loikoillut kuistilla. Simo on siitä epätyypillinen koira, ettei herralle kelpaa raakana possunluut. Paahdoin ne kuumassa uunissa rapeanruskeiksi ja johan kelpasivat. Simolla on viikon päästä hammaslääkäri; hammaskivet poistetaan ja tarkistetaan purukalusto. Vaikka on ruokanaan popsinut kuivaraksuja päivittäin, on hampaisiin tarttunut väriä ja hammaskiveä.  Mutta nyt possunluun nakertelun jälkeen on kiva loikoa omassa tuolissaan mamman näpytellessä blogiinsa vieressä. Välillä pitää kurkistaa, että "minuako taas kuvaat".

Kynsienleikkuu olisi myös edessä, harmi vaan kun kynsienleikkurit jäivät mökille viime kerralla. Toisaalta, eläinlääkärissähän voi leikata samalla kynnetkin.

Huomenna käyn noutamassa erään Göteborgin laulajaystäväni kylään. Siitä syystä lipstikkakeittokin siirtyi päivällä, sillä haluan tarjota sitä hänelle myös. Että sellainen maanantai.