TUTUSTUMINEN KERAMIIKKAMUSEOON

Kolmas matkapäivä Unkarissa. Ohjelmamme jatkui tiiviinä ja nähtävää riitti. Ajoimme bussilla ja Monikan opastuksella "Pyhän Antin kaupunkiin" eli Szentendreen. Kaupunki oli pieni ja vanha, täynnä kapeita kujia ja myyntikojuja. Tarjolla pääosin käsitöitä ja kristallia. Teki mieli jäädä hypistelemään pitsiliinoja, mutta aluksi tutustuimme Margit Kovácsin keramiikkamuseoon. Sanoisinpa melkein, että se oli matkan parasta antia. Valitettavasti sisällä ei saanut kuvata ja meitä varoitettiin rikkomasta vahingossakaan teoksia, joilla on suuri rahallinen arvo nykyään. Margit Kovács on tunnetuin unkarilainen keraamikko, kuollut 70-luvulla.

Tässä museon sisäänkäynnin kyltti. Museossa oli keramiikkaa muistaakseni kolmekymmentäluvulta alkaen ja hänen töissään kiinnitti huomiota kuvattujen hahmojen ilmeet ja varsinkin silmät. Olin mykistynyt, niin upeita töitä olivat kaikki. Voin suositella tutustumista tähän kohteeseen Unkariin matkaaville.

Lounas nautittiin tunnelmallisessa kellariravintolassa. Tässä ovimies odottaa suomalaisia syömään.

Lounaan jälkeen jäi aikaa kierrellä hieman katselemassa, mitä putiikeissa oli tarjolla. Ja olihan sitä.
Pinokkiot tässä odottelevat ostajaa.

Nämä laukut ja lippikset on tehty kääpäsienestä. Kestävät kulutusta ja ovat hyvin keveitä kantaa.

Ja käsityöt oli taitavasti tehtyjä:

Ja hevosten keräilijälle löytyi punaviiniä täynnä oleva hevonenkin: Tosin mukaan lähti pienempi heppa.

Kaupunki oli vanha, tässä vielä ikiaikainen katu. Askelmissa vieläkin vanha kaiku?

Unkarille tyypillisiä paprikanippuja, gulassiohjeita (esiliinassa) ja paprikajauhetta oli tarjolla myös:

 

Matkamme jatkui jälleen ja seuraavana kohteena oli Esztergomin Basilika, Unkarin suurin kirkkorakennus.
Rakennus muistutti meidän Suurkirkkoamme Helsingissä. Kirkon alla olevassa kryptassa oli piispojen haudat.
Alttaritaulussa Neitsyt Maria. Kirkon kupolista olisi ollut näköala ympäristöön, mutta toista sataa askelmaa ei enää houkuttanut. Kirkon ulkopuolella keskiaikaiseen asuun pukeutunut pillipiipari soitti yhtäaikaa kahdella nokkahuilulla. Ja "Ievan polkkakin" sieltä tuli!

Nousimme bussiin ja jatkoimme Kesztölciin viininmaistajaisiin. Meille kerrottiin viininvalmistamisen salat ja saimme maistella eri viinilaatuja. Maittavan aitounkarilaisen illallisen kruunasi torvimusiikki, jonka tahdissa jopa tanssahdeltiin, kunnes ilta vanheni paluuseen hotelliimme. Sade kasteli tienvarren valkoakaasiapuita ja unta ei tarvinnut odotella.