Miten sitä ihminen onkin viikon lopussa vetämättömissä. Paluu mökkielämästä tavalliseen arkirutiiniin on tuntunut varsin hankalalta. Kotona näkee paljon tekemistä huutavia asioita; kukkapenkkien putsausta, pihan haravointia, ikkunanpesua, imurointia, pyykin pesua ja jälkihoitoa, kukkien mullanvaihdot ja niin edelleen. "Laiska töitänsä lukevi" sanoi mummoni ennen vanhaan. Ja niinpä todella. Olen laiskotellut loppuviikon ihan totaalisesti. Pakolliset kahlannut läpi ja muuten vaan öllötellyt. Ja siitä ei hyvä seuraa. Enemmän pitäisi saada liikettä niveliin.
Lukaisin viikon postit ja kulmakarvat nousivat: yhden sokeripalan kuluttaminen vaatii kymmenen minuutin kävelemisen! Kun kävelen Simon perästä puoli tuntia, kuluu energiaa VAIN 3 SOKERIPALAN VERRAN. Eli on otettava lusikka kauniiseen käteen ja lähdettävä, sateesta ja tuulesta huolimatta, ulos metsikköön. Se tekee hyvää paitsi Simolle myös minulle. Vaikka sokeripalat olen jo vuosia sitten jättänyt, kertyy massaa kaikesta muusta. Heikko luonne kun olen.
Vähäsen aloittelimme pihan siivoilemista tänään. Poltettiin takapihan metsikössä kukkapenkkien suojana olleet havut ja nousipa niistä savut!
Simo ei osallistunut poltto-operaatioon, hänen mielestään pihalammikon vesiliskot puikkelehtiessaan sammakonkudun lähellä näyttivät mielenkiintoisemmilta, samoin lautakasan raoissa sadetta pitäneiden oravien hajujäljet.
Pihan reunalla kukkapenkissä avautuneet valkoiset kevääntähdet lumikellojen vieressä houkuttelivat kuvaamaan. Ovat mielestäni hohtavamman valkoisia kuin valkovuokot. Tulppaanit ovat vielä nuppuvaiheessa ja mininarsissit, joita istutimme suojaamaan omenapuita myyriltä, kukkivat keltaisenaan, mutta laskivat kyllä myyrät kulkemaan omenapuiden juuristoon. Isoimman puun jouduimme tukemaan, saa nähdä, toipuuko.
No, ettei ihan valitusvirreltä vaikuta tämä juttu, kerron, että sain tänään äitienpäiväkimpun pojaltani ja kutsun huomiseksi kakkukahville. Muuten huominen menee tavallisen sunnuntain tahtiin; prinssipuoliso on liki koko päivän kiinni soittohommissaan tuottamassa iloa äitienpäivänä palvelutalossa ja toisessa tilaisuudessa. Oman äitini haudalle vein ruusut jo alkuviikosta sisemmässä Suomessa ja täällä käyn lapsenlapseni kanssa tyttäreni haudalle viemässä kukkaset. Niinpä se tämäkin äitienpäivä eletään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti