Kansainvälinen Kuorofestivaali 2010 Dorogissa oli tavallaan myös matkan elämyksiä. Dorogiin on tunnin ajomatka Budapestista ja ilma enteili sateita. Perille päästyämme aurinko vielä helotti, mutta mustia pilviä kerääntyi uhkaavasti. Festaripaikkana oli paikallinen nuoriso-kulttuurikeskus, jota opas leikillisesti nimitti "Stalin-parakkityyliseksi". Sisätiloiltaan avara ja todellakin hyvin venäläistyyppinen rakennus.
Esiintyviä kuoroja oli paitsi Budapestin ympäristöstä myös Norjasta ja Suomesta. Kuorot olivat pukeutuneet omiin esiintymisasuihinsa ja laulu kaikui. Eniten ihastuttivat lapsikuoron esitykset. Valitettavasti salissa oli niin hämärää ja esiintymislava meistä niin kaukana, ettei valokuvia juuri voinut ottaa.
Tässä yksi paikallisista kuoroista aloittamassa omaa osuuttaan. He saivat laulunsa laulettua ja seuraavan kuoron aloittaessa ensimmäistä lauluesitystään iski salama salin pimeäksi. Siinä hetken istuttiin pimeässä ja odotettiin. Kuoro pääsi jatkamaan tai pikemminkin alkamaan uudelleen hetken kuluttua. Ja muut kuorot jännittivät, loppuuko salamointi vai katkeaako omakin esitys.
Suomalaiset laulut saivat kunnon aplodit ja kuoro esiintyikin hienosti. Mieskuoro on aina mieskuoro.
Norjalainen sekakuoro lauloi tuttujakin melodioita säestäjänään kuoronjohtajansa. Yhtenä hauskana porukkana oli unkarinsaksalainen mieskuoro, joita säestettiin pianoharmonikalla. Hyvin heiltäkin lähti vanhat schlagerit!
Kuorot viettivät yhteisen iltakaronkan Dorogissa iltapalan ja tanssin merkeissä. Musiikista huolehti ikämiesduo, varmasti kaksosveljiä, niin olivat samannäköisiä ja ikäisiä. Mutta tosi taitavia soittajia.
Mutta kaikki päättyy aikanaan ja "kotimatka" hotelli Berliiniin sujui bussilla vitsien ja laulujen myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti