MITÄ YHDESTÄ SÄRKYNEESTÄ SYDÄMESTÄ.....

Tää laulu on pyörinyt mielessäni tänään. Niin, mitä yhdestä särkyneestä sydämestä, jäihän niitä vielä kaksi jäljelle.

Tosin ovat minisydämiä. Muiden alta meni myyräjoukkio. Mutta sinnikkäitä kukkijoita kyllä pihalta löytyy. Vuosi vuodelta kukkii sekä sininen että valkoinen lemmikki. Vergiss mein nicht!

Lämpimät päivät ovat saaneet kaiken puhkeamaan kukkaan.  Saskaton on avannut kukkatertut pölyttäjille. Näin vain yhden ison kimalaisen pörräävän pensaan kukissa. On siinä toukomehiläisellä urakkaa, jos yksin joutuu kaikki pölyttämään.

Saskatonin marjat ovat loppukesästä lintujen todellista herkkua. Ja maistuupa ne myös muiden marjojen joukossa meille toisillekin. Mutta sittenkin ihanampia ovat keltaiset luumut. Luumupuu availee myös kukintoaan täyteen hehkuun.

Ja koko latvus on täynnä nuppuja ja avautuvia kukkia.

Nyt on lupailtu viilenevää säätä. Omenapuut eivät ole vielä avanneet nuppujaan, joten kestävät nuppuisina viileän. Olisi harmi, jos tuleva sato menisi säiden vuoksi.No, eihän sitä vielä tiedä, joten huolet hevosille.

Takapihalta kaadettiin muutamia puita. Pihan reunassa oli viimekesäinen kanto, se kaivettiin pois ja kuoppa täytettiin mullalla. Mitäs minä siihen laittaisin? Kylvän nyt ainakin kehäkukkia ja sitten siirrän chilin taimet. Kunhan ensin nousevat kunnon taimiksi. Ja stevioillekin se olisi lämmin paikka. Ans katsoa nyt.

Tienvarsipenkissä avautuivat  esikot. Keltaisen kukkiminen on jo ohi, mutta nämä ovat parhaimmillaan.

Ja tämä matala mustaa viinimarjaa muistuttava pensas levittäytyy pitkin maanpintaa.

Tämän "matelijan" nappasin joskun reissulta Fiskarsiin. En ollut sitä aiemmin nähnyt ja kaivoin palan vartta pienine juurineen kosteaan nenäliinaan ja toin omaan pihaan kasvamaan. Marjoja tämä ei kylläkään tee!

Mutta kaikista iloisin olen näistä värikkäistä tulppaaneista. Eilen olivat vielä nuppuja, mutta tänään jo apposen auki. Vahinko, etteivät kestä monta päivää kukassa, mutta nousevatpa sitten taas ensi keväänä uudelleen.

Lämmin etelätuuli tuo uusia tuoksuja Simon kirsuun. Pieni siimahäntäinen orava juoksee joka aamu käpymetsään ja illalla takaisin sähkökaapelia pitkin autotallin vintille. On käsittämätöntä, miten koiruli vaistoaa oravan ja nähtyään sen ryntää hullun lailla näkemättä mitään muuta kuin tuon pörröisen otuksen.

Ja päivystys jatkuu  pihanurmikolla. Myös ohikulkijat huomataan, vaikka ei ryntäilläkään. 

Nyt on tähän blogiin kerrottu niin monta juttua kevään kasvusta, että lienee parasta laittaa rukkaset naulaan ja nauttia kesästä vaikka puolukkamehulla. Tässä näkyvän kivikkokasviruukun vien sitten joskus vaikka mökille ja perustan sinne oman kivikkopuutarhan. Sitä harkitsen, kuulunhan kivenpyörittäjien klaaniin!

Ja kivikkopuutarhaa voi sitten tehdä pikkuhiljaa samaan paikkaan. Ilman suunnitelmaa. Sellainen sopii tällaiselle "elämäntaiteilijalle", joka toteuttaa hetken mielijohteesta impulssejaan.