LUONNOSSA JA LUONNOSTA

Eilisen metsälenkillä Simon kanssa nuuhkittiin metsän keväisiä tuoksuja. Eipä tulleet vaarat mieleenkään; tänään samalla metsäpolulla prinssipuoliso törmäsi pitkään käärmeeseen, joka sihisi ja sähisi uhkaavasti. Motarin takana kallioillahan ne kyyt talvehtivat koloissaan. Pitääpä olla varovainen koirulin kanssa, naapurin lassie-tyttöä oli käärme pistänyt ja koira oli ollut todella kipeä.

Polun varrella osui silmiin mustikanvarpuun kiinnittynyt "kukka". Se todella muistutti muodoltaan mustikan kukkaa, paitsi oli vitivalkoinen. On jännä katsoa, mitä tai mikä siitä valmistuu, nyt se "kypsyy" kuistin kaiteen rakosessa.

"Kukka"  on alapuolelta umpinainen.


VESIPUOLUKOITA
Vanhaan hyvään aikaan, kun ei ollut pakastimia, säilöttiin puolukat joko survoksena saaviin tai sitten vesipuolukoiksi. Kun viime syksyn sato oli mahtava ja oma pakastin pursui marjoista, kokeilimme vanhaa reseptiä. Kypsät, peratut puolukat 30 litran ämpäriin ja lähteestä haettua puhdasta vettä lisättiin niin, että puolukat peittyivät. Ei muuta kuin kansi päälle. Koko talven näitä vesipuolukoita on syöty ja annettu ystäville. Hyvältä ovat maistuneet. Nyt on ämpärissä jäljellä enää vähän puolukkaa, mutta kirkkaanpunaista lähdevettä eli oikein raikasta puolukkamehua on vielä. Se on hyvää paitsi janoon myös "landrinkina". Syksyllä, jos puolukkaa kypsyy, säilön varmasti samanlaisen satsin vesipuolukkana. Suosittelen.

OLEN IHAN PIHALLA
Aloitin kukkapenkkien putsaamisen. Juolavehnän juuret ja hyvin leviävä putkikasvi ovat valloittaneet tilaa kukkasilta. No, irroitin rikkakasveja ja hups! Istutuskauha upposi kuin suohon. Ihmettelinkin rinnepenkin ulkopuolelle muodostunutta puolen metrin levyistä multapenkkiä. Siis myyrät. Aikaisemmin ne on pysytelleet tien toiselle puolella olevalla pellolla. Nyt ne on suorittaneet maihinnousun minun kukkapenkkeihini asti. Päivänlilja nökötti kuin tarjottimella, juuret ilmassa. Hyvässä uskossa istutimme torjunnaksi pieniä narsisseja tukuttain mutta lienevät väärässä paikassa.

Jos eivät myyriä torju, ilahduttavat ainakin, sillä niitä on melkoinen keto nyt kukassa ja lisäksi ripoteltuina ympäri puutarhan puiden juuria.

Mutta HYTTYSET ovat heränneet. Onhan se kesän varma merkki? Sammakonkudusta jo pikkuruiset nuijapäät irrottautuvat pihalammikon pohjalle ja kirjosieppo sai kuin saikin houkuteltua morsion lähimpään pönttöön. Nokkosperhoset lentelivät parittain ja satakieli virittää laulunsa mustarastaan jo vaiettua.

Tiedossa on sukulointireissu Kiskoon, missä innokas puutarhan rakentaja on luonut varsinaisen arboretumin kesäpaikkaansa. Mukana lähtee pieniä taimia särkyneestä sydämestä ja tyrnin tyttöpensaiden alkuja. Jos sais poikapensaan vaihdossa!
Ja kumisaappaat mukaan, sillä sielläkin ovat käärmeet heränneet.

Ja Simo saa olla varovainen, sille ei ole kumisaappaita kahta paria!!!