maanantai 27. syyskuuta 2010

EIPÄ NIIN TAVALLINENKAAN VIIKONLOPPU

Monta päivää maltoin olla suoltamatta tekstiä! No nyt sitä sitten kerä purkautuukin vauhdilla.
Perjantaina alkoi Elämäni tarinoita -kurssi kansalaisopistossa. Meitä vanhoja oli paikalla muutama ja uusia kasvoja ilahduttavasti mukana. Ei minulla ole tarkoitus kirjaa julkaista, kunhan kirjaan muistiin tarinoita elämäni varrelta lähinnä jälkipolveani varten. Ja tietysti yritän suoltaa jotakin myös runomitassa.

Kuulakat syyspäivät hellivät viikonloppuna myös lämmöllä. Lauantaina, prinssipuolison synttärinä, lämpö nousi jopa 20 asteeseen. Meillä oli työpäivä; mies ajoi polttopuita motarin takaa peräkärryllä pinoihin pihan laitaan odottamaan pätkimistä sopivaan mittaan. Minä ja Simo perkasimme takapihan reunustan kukkapenkkiä siitä hemmetin Siperian sinivalvatista, joka on vallannut alaa minun oman laiskuuteni vuoksi. Yhden kottikärryllisen juuritupsuja jo poltin nuotiossa puun oksien ja risujen kanssa. Kaksi kottikärryllistä odottaa vielä polttamista. En halua valvatin leviävän mihinkään, joten en niitä laita kompostiin.


Sunnuntaina samaa hommaa jatkettiin aamupäivä. Heti puolen päivän jälkeen neljä lastenlasta tupsahti pihaan ja tällä kertaa eivät tulleet "Mäkkärin" kautta, joten mummin pikaruokala hoiti muonituksen. Tosin ihan oikeasti pikaruokaa, sillä illalla olimme menossa esikoisen syntymäpäivää juhlimaan paikalliseen pikkuiseen ravintolaan El Albaan. Meistä koostui lähes kahdenkymmenen hengen joukkio. Iloinen puheensorina onnittelulaulun jälkeen täytti meille varatun tilan. Kukitettu sankaritar säteili, vaikka ei ensin aikonut lainkaan juhlia viisikymppisiään.

Tunnelma oli lämmin. Ruoka oli hyvää, valkoviini todella hyvin valittua ja jälkiruokana juustokakku vei kielen mennessään.
Tätä pientä ja kodikasta ravintolaa voi hyvällä syyllä suositella, nyt tosin se on vähän aikaa kiinni, koska väki lomailee ja kerää voimia uuteen sesonkiin.

Syntymäpäiväjuhlista jäi todella hyvä mieli, sillä olimme saaneet kaikki läheiset yhteen nauttimaan hyvästä ruuasta ja juhlistamaan esikoisen syntymäpäivää.

2 kommenttia:

  1. Teillähän juhlava viikonloppu kun prinssipuoliso ja esikoinen synttäreitään vietti.
    Parin vuoden kuluttua meidänkin esikoispoika 50-vuottansa täyttää.Niin on vuodet vierineet.
    Pihapuuasteluja minäkin päivittäin olen harrastellut,tekeleitä jos toisenlaisiakin kyhäillyt.Joskus blogitan jos kehdannen.
    Keväällä taas tilaan multakuorman ja nurmikkoa uusitaan ja jotain näkösuojapensasta tontin laitamille hankittava.
    Kyllä omakotitalossa puuhastelua piisaa.
    Mielenkiintoisat on sinulla harrasteet.

    VastaaPoista
  2. Sinikka; synttärit jatkuivat tiistaina, sillä silloin puolestani minä juhlin synttäreitä. Tai en juhlinut, kun on vaan välivuosia, mutta kyllä mummia muistettiin kukkasin, kortein, viestein ja halauksin. Ihmettelin, mistä niitä riittää, kun olin jo kolmas synttärisankari meidän perheessä tämän viikonlopun aikana.

    VastaaPoista