SOITTO ON SURUISTA TEHTY

Eilen se taas alkoi. Liki 15 eläköitynyttä naista kokoonnuimme kansalaisopiston jokaviikkoiseen "jodlaukseen" eli laulamaan yhdessä. Erityisen iloisia olimme siitä, että viime keväänä 90 vuotta täyttänyt Helmimme jaksoi tulla mukaan laulamaan. Meitä on hitsautunut vakiojoukko vuosien mittaan, uusia kasvojakin mukaan saadaan joka syksy.

Vähän oli ääni kesäterässä, vaikka kesällä laulettiinkin jokirannassa pariin otteeseen yhteislauluja. Kesällä jokirannassa teemana oli kukkalaulut, elokuussa taas laulettiin Lapin lauluja.

Prinssipuolison apuna oli kaksi terhakkaa laulajatarta ja laulamaan oli tullut kuutisenkymmentä Lapin lauluista kiinnostunutta. Aurinko paistoi laulujen ajan, vaikka uhkaavia pilviä nousikin mereltä päin. Lisää laulutilaisuuksia toivottiin ja varmasti taas ensi kesänä lauleskellaan. Harmi, että jokirannassa ei ole sähkönsaantimahdollisuutta, vahvistimet olisivat liikenteen melun vuoksi ihan tarpeelliset. Mutta laulu raikui.

Kansalaisopiston eläkeläisten laulupiiri käy esiintymässä paikallisissa palvelutaloissa ja vanhainkodeissa sekä sairaalan pitkäaikaisosastolla. Prinssipuoliso kiertää haitareineen laulattamassa myös vanhustenviikolla kaikissa näissä paikoissa jo perinteisesti. Soitto on suruista tehty, sanotaan. Entäs laulu? Me mollivoittoisten laulujen laulajat olemme iloista porukkaa. Joskus jopa niin iloista, että prinssipuoliso meitä laulattaessaan on tiukilla. Mutta hän tykkää meistä jokaisesta, ei ainoastaan vaimostaan/sihteeristään, joka laulunsanoja kirjoittaessaan aina tekee pieniä  "kirjoitusvihreitä" tahtomattaan. Nyt teemanamme on ruusulaulut. Ja niitähän riittää!

Ei sentään kurtturuususta ole laulua, mutta orjanruususta, keltaruususta, valkeasta ruususta on. Ihan hopeamaljaan saakka ruusuja riittää.