Koko viikon on pesukone pyörittänyt mökiltä tuotua pyykkiä: kaikki lakanat, pyyheliinat, laudeliinat jne toin kotiin, kun en niitä viitsinyt mökillä pienellä pyöritettävällä pallokoneella pestä. Viimeiset valkeat lakanat ja tyynyliinat vein ulkonarulle, sillä taivas oli pilvetön ja kirkkaan sininen heti aamulla.
Ilman kosteus teki sen, että eipä paljon ehtineet kuivuakaan, kun ensimmäinen rankka sadekuuro pyyhkäisi yli pyykkinarujen. Juoksin hakemaan pyykit sisälle. Nyt ovat taatusti kuivia jo!
Torstaina kerätyt sienet keittelin suolasieniksi, tatit kuivattelin erikseen talven varalle. Ja sitten ulos.
Perjantai-aamuun iloa antoi tämä "marraskuu" eli krysanteemi, joka oli aukaissut kukkansa täyteen loistoon.
Kiertelin Simon kanssa puutarhassa. Osa satoa on vielä korjaamatta. Osa omenoista on talvilajiketta ja saakin kypsyä vielä puussa. Marja-aroniat voisi myös kerätä ja mehustaa.
Toisaalta ne voisi kyllä jättää linnuille tankattavaksi talven varalle.
Karhunvatukoissakin on vielä latvoissa viimeiset marjat kypsyneet. Ovat nyt makeimmillaan.
Etanat nousevat tien yli pellolta sateen jälkeen puutarhaamme, mistä olemme poimineet niitä, sillä nämä mökkiään selässään kantavat nilviäiset tahtovat syödä kaiken eteensä osuvan vihreän. Joku antoi vihjeen, että etana-ansan voi tehdä säkkikankaasta, jonka alle ripottelee kaurahiutaleita. Tässä sitä testataan!
Pitäisi olla helppo nakki poimia herkuttelijat kostean säkkikankaan alta! Saapas nähdä, toimiiko.
Tässä kesän kukinta leviämässä siemeninä odottamaan uutta kasvukautta! Liekö angervon töyhtö.
Pihapihlajan oksat taipuvat marjaterttujen painosta. Sanotaan, ettei pihlaja kahta kanna, marjoja ja lunta. Saapa nähdä, millainen talvi on tulossa. Virossa tämä sanonta tarkoittaa kuitenkin päinvastaista!
Pihakuusien alla harottavat kortteet eivät sateesta piittaa vaan pörhistelevät täydessä komeudessaan.
Omenat kantoivat sadepisaroita vielä pitkään. Poimin osan omenoista ja käärin sanomalehtipaperiin yksitellen ja sitten koriin ja viileään odottelemaan. Mummolassa aina syksyn omenat säilyivät näin laitettuina jouluun.
Perjantain kunniaksi pyöräytin piirakan "omasta päästäni" tai paremminkin kyllä omenoista. Reseptin tempaisin kyllä hatusta, osan jauhoista korvasin jauhetulla mantelilla ja täytteeksi väänsin kermaviili-ruokakerma-muna-sokeri -täytteen omenaviipaleiden päälle. Ripaus kanelia myös. Prinssipuoliso nautiskeli piirakasta, Simo samoin halusi pienen palasen reunasta. Ovat tottuneet omasta päästä tehtyihin!!!
Syksyssä on siis omat hyvät puolensa. Eikähän me suomalaiset ilman vuodenaikojen vaihteluja voitaisi edes elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti