Teimme aamuisen retkemme Simon kanssa takamaastoon tai paremminkin takaviistoon! Vaikka Simo on pieni koira, se on hyvin sinnikäs polulla teputtaja. Joskus on naru kovinkin tiukalla, varsinkin jos sattuu käpy tipahtamaan polulle. Silloin eksytään polulta molemmat näreikköön. Simo vahtimaan oravaa ja minä selvittämään talutushihnaa puiden ympäriltä.
Syksy on nostattanut metsälöön paljon sieniä. Harmi vaan, että syötävien sienten valikoima rajoittuu tatteihin ja rouskuihin. Valevahveroita ja muita ns. tuntemattomia - paitsi kangasrouskuja - on edellisiä syksyjä enemmän.
Metsässä olisimme voineen kuljeksia vaikka koko päivän. Vaan työt omalla pihalla odottivat ja minä kaivoin kuopat töyhtöangervoille, jotka siirsin samaan riviin pikkulammen rannalta. Simo puolestaan kaivoi kuoppaa takapihan nurmikkoon. Talkoolainen kun on aina työssä mukana!
Illalla sitten kävimme ruokkimassa lapsenlapset ja valvomassa läksyt. Ja Simo katsasti kissat. Mörkö makaili kaikessa rauhassa, Lumi taas hyppäsi kiipeilytelineen ylimmälle tasolle, mistä valppaana seurasi koiran liikkumista huoneissa.
Nyt koiruli on kotona omassa tuolissaan täällä tietokoneen vieressä. Prinssipuoliso on kuoroharjoituksissaan, minusta on mukava, ettei tarvitse olla yksin, vaan koiruli seuraa kuin hai laivaa. Tuosta sen herättelen, kun lopetan näpyttelemisen.
Jännä kuin toisaalla saa lukea kuinka on sienet vähissä ja toisaalla, että niitä piisaa. Minä en ymmärrä niiden päälle. Jääpähän muille enemmän! :)
VastaaPoistaMekin eilen Himmun kanssa tehtiin metsäretki. himmu saa juoksennella vapaana aina, kun olemme pois maantieltä. Ja nauttii olostaan. Täälläkin sieniä noussut kovasti, en vain ymmäärrä niistä mitään, vain kanttarellejä uskallan poimia.
VastaaPoistaTerveiset!
Näin me saamme nauttia kuulaista syyspäivistä.
VastaaPoistaEilettäin vielä pari sangollista puolukkaa hain ja niin tummanpunaisia ja karpalon kokoisia olivat.
Minulla ystävä "tohtina" ei ole koirulia minulla,ei.
Syvälle sydänmaille ei yksiksensä uskalla lähteä, noita karhuhavaintoja täällä moniaita muitakin kuin "kaljakuoria".
Stansta; tänään aamullakin löytyi upea herkkutatti. Viipaloin sen ryöpättävien sekaan, koska on jo purkillinen kuivattuina.
VastaaPoistaMummeli; minä en uskalla Simoa päästää hihnasta edes metsäpolulla, sillä viime viikolla pari isoa koiraa puri siellä pienen vinttikoiran hengiltä omistajan syliin. Samat isot purivat myös toista paimenkoirista, jotka myös ulkoilevat samalla alueella.
Kantarelleja on ollut todella vähän tänä syksynä.
Sinikka; Kiva, että saat puolukoita. Monet valittavat ettei niitä ole täällä päin. Mökkimaisemista prinssipuolisokin keräsi ne pari ämpärillistä talven varalle. Minusta puolukka on marjoista paras. Lauantaina ehkä pääsen karpalosuolle, jos ajellaan mökillä.
Jos metsään haluat mennä nyt ja niin edelleen. Sielläpä sitä mekin tänään taas kerran. Enpä uskalla minäkään päästää koiraani irti. Meilläpäin on noita petoeläimiä ihan lähellä ja onhan tuolla sringerillä se vaistokin jäljellä, joten..
VastaaPoistaHyviä lenkkeilyjä, maastot näyttävät loistavilta.
Minttuli; meillä on todella hienot koiranulkoiluttamisen mahdollisuudet, moottoritien takana kallioita ja metsäpolkuja ristiin rastiin. Simo osaa jo polut tarkkaan, mutta hihnassa pidän ainakin näin kesäkelillä. Talvella paljon lumen aikana annan vipeltää vapaana polkua pitkin.
VastaaPoista