Puolukka on marjojen kuningas. Harmi vaan, ettei puolukkasadolla tänä syksynä voine kehua. Prinssipuoliso hävisi metsikköön ja haravoi sieltä parin litran verran puolukoita. Eivät vielä ole näillä seuduin kovin kypsiäkään, mikäli niitä nyt yleensä lisää löytyykään. Onneksi pakastimessa on vielä viime syksyn satoa, silloinhan puolukkaa oli "pilvin pimein".
Ja kas, sanoi kompastuneensa mustikoihin prinssipuoliso taas. Isoja mustikoita, vielä ihan kiinteitä. Mutta sateen kastelemia ja hankalia puhdistaa. Poimurilla tulee aina roskat kaupanpäälle. Liekö ollut mustikan poiminta seurausta tämän aamun huomiosta, ettei jääkaapissa ollut marjoja viilin päälle laitettavaksi? Nyt taas on! Laiton pari litraa pakastimeen ja loput jätin viilimarjoiksi.
Viime viikon lopulla huputimme tyrnipensaat harsoilla. Se on linnuille säästeliäämpi tapa kuin marjaverkot, joihin voi takertua hengiltä. Mutta hups! Runsas sade kasteli harsot ja hennompivartiset ja nuoret tyrnipensaat olivat hätää kärsimässä harson painaessa niitä maata kohti. Oli siis pelastettava pensaat ja riisuttava harsosuojus. Ja tyrnimarjat poimittava hennoimmista pensaista. Olisivat vielä saaneet hetken kypsytellä, mutta hyviltäpä maistuivat ja vitamiinit tulivat hyödynnettyä. Prinssipuoliso otti taskuunsa rasian tyrnimarjoja lähtiessään lähetyspiiriin, vaihtaneeko vitamiinit sanankuuloon? Hyvä näin.
Simon kanssa metsälenkillä katsastin sieniä. Vain valevahveroita on noussut. Viime syksyiset suolasienet kiehautin vesikattilassa suolan vähentämiseksi ja silppusin sipulin kera sienisalaatiksi. Vähän säästin kaloreita käyttämällä "partaäijää" eli turkkilaista jogurttia kuohukerman sijasta. Eikä hullumman makuista ollutkaan.
Sienirihmastot taitavat vielä uinua, toivottavasti syksyn sateet herättävät ne herkuksi ruokapöytäämme. Syyskuuhan vasta alkaa!
On tämä jännä kun meillä niin samat kuviot kierroksessa.
VastaaPoistaSienisesonki minullakin meneillään.Päivänä muutamana ystäväni kanssa pitjän laitamilla sieniseikkailtiin, ajokilometrejäkin hyväsesti Saatiinhan me saalista,haperoita,kehnäsieniä ja rouskuja, muutamia kantsujakin.Kaikki vein tuttavalleni.Toissapäivänä silmittelin perennapenkkini taakse ja metsäpolulla valkoisenaan lampaankääpää.Saaliistani oli jaettavaa kuuteen huusholliin pihviainekset.
Itse monena päivänä jo kääpäpihveillä herkuteltu.
Puolukkamättäitä ei vielä edes haettu,mutta kohtsilleen niitäkin jälistettävä.
Onnittelut Sinikalle!
VastaaPoistaIhania marjoja kuvissasi. Nyt kelpaa odotella talvea.
Sinikka; täällä on vain valevahveroita, yhtään lampaankääpää en ole nähnyt, kehnäsienistä puhumattakaan. Hienosti olet löytänyt sieniä. Puolukat on täällä todella hakusessa.
VastaaPoistaUnelma; Talvi tulee varmasti ennemmin kuin uskommekaan, villasukat laitoin tänään jalkaan!
Anja, ainakin kosteikkovahvero on yhtä hyvää kuin suppilovahvero.
VastaaPoistaOli ihanaa lukea, että ajattelitte linturaukkoja ja laitoitte harsoa. Meillä kävi sama harson kastuminen, kun olimme pääsiäisen aikoihin äidin luona länsiranikolla. Niin paljon kastuivat, että nuoret kartiokuuset vähän häiriintyivät.
Aion ostaa puolukkaa torilta.Puolukka on ihmemarja. Sitä ei moni tajua, mutta siinä Suomalaiset marjat kirjassakin siitä kerrottiin.
Mukavaa viikonloppua, Anja!
Leena; joskus olen poiminut kosteikkovahveroa, mutta suppiksia on ollut täällä aina haravoitavaksi asti, joten olen niitä poimiskellut.
VastaaPoistaTyrnit on melkein kerätty ja pussitettukin. Eli talveksi on vitamiineja kyllin.
Puolukka on minun lempimarjani, jotenkin tykkään sen hapokkuudesta. Onneksi on vielä viime syksyn satoa pakastimessa, jos ei uutta saanekaan.
Mukavaa viikonloppua myös sinne Muuratsaloon!
Anja onko mun äiti oppinut sinulta tuon "partaäijä"-sanan vaiko sinä äitiltä? Minä käytän samaa sanaa, äitiltä opittuna :D
VastaaPoistaJohanna; "partaäijä" on kyllä äidiltäsi opittu! Minusta se on niin kuvaava ilmaisu sille, että omin sen heti sanavarastooni!
VastaaPoista