SYKSY SAAPUNUT ON

Elokuu vaihtui syyskuuksi. Viimeiset päivät ovat olleet varsin vilpoisia, syksyn tuntu on luissa ja ytimissä. Projektimme ruusutarhaksi eteni viikonloppuna, kaksikolmasosaa on muokattu ja siihen perennat siirretty. Loput tehdään, kun ehditään. Syysleimut ja hostat on nyt paikoillaan. Viime syksynä valoin betonista pieniä laattoja, joista tulee polkuja perennoiden väliin.

Järven vesi on viilentynyt huimasti kesän lämpimästä sylistä kirpaisevaan pulahdukseen. Joka aamu kuitenkin urhoollisesti aloitimme päivän Korppisen aallokossa. Simo, tuo mainio laiturikoira, askelsi tottuneesti alas rantaan ja kärsivällisesti odotteli kunnes aamurituaali oli suoritettu.

Tässä Simoa naurattaa, kun hänen pyyntönsä lenkille lähtemisestä on huomioitu!

Viikonlopun päivät menivät todella nopeasti multaa kärrätessä ja kasveja siirrellessä uuteen kasvumultaan. Illalla saunan lauteilla oli rentouttavaa lämmitellä päivän ponnistuksista rasittunutta kroppaa. Simo nautiskeli myös pehmeästä saunan lämmöstä loikoillen laudeliinalla, kunnes sai tarpeekseen ja pyrki saunakamariin odottelemaan.

Päivän tuuli tyyntyi aina illaksi ja taivas punertui peilautuen järven pintaan. Halusin kuvata näitä kuulaita punerruksia. Hienoja, eikös!

Ja toinen samana iltana otettu pilvikuva:

Iltarusko hyviksi ilmoiksi piti paikkansa. Vaikka oli koleaa, sade saapui vasta tänä aamuna, kun kotiinlähtö oli edessä.  Mutta sade on istutuksilleni ihan hyvä. Ja sienille. Kävelin eilen lähimetsän kanttarellipaikat. Eipä juuri montakaan lakkia ollut noussut. Onneksi löysin viisi hienoa herkkutattia. Syksyn ensimmäiset! Kotona tein niistä kastikkeen: voita pannulle, jauhelihaa ruskistumaan, reilusti sipulia, pilkottuja tatteja, ripaus vehnäjauhoja. Annetaan muhia ja hieman ruskistua. Lisätään suola ja mustapippuri sekä riittävästi ruokakermaa. Haudutetaan. Maistuis varmaan sullekin? Meille maistui. Simollekin, kun poimin hänen ruuastaan sipulit pois. Hyvää, mutta ah mitkä kalorit!

Sieniretkellä suon reunassa sinnitteli suopursu vielä yhtä kukkaa. Tapailin laulun sanoja: "Suopursu kukkii siihen saakka kunnes raukeaa, se kukka villi on ja yksinäinen. Se kukkii vaikka tietää, ettei saavu poimijaa, ei löydä sitä toukomehiläinen...."   Niin, alkukesästähän suopursun pitäisi kukkia.

Mutta ainahan poikkeus vahvistaa säännön!

Niin, näin ajattelin:
"Ukkosmyrskyn jälkeen ropiseva sade tuo syksyn sävyn elokuun iltoihin.
Kesän kuivuudesta kellastuneet koivunlehdet putoilevat harvakseltaan
ja lomittuvat pihanurmikon valkoapilamattoon,
kuin kuura-aamuja odottamaan.
Kesä ja helle. Ohitettuja molemmat."