Seisoin laiturilla kameroineni ja yhtäkkiä kuulin veden pärskettä. Käännyin varovasti äänen suuntaan. Näin kahden kuikan juoksevan peräkanaa pitkin vedenpintaa minua kohti. Tietysti kun sain ne kameran silmään, ne olivat ehtineet jo kuvan ulkopuolelle minun painaessani nappia. Siinä ne juoksivat laiturin ohi Konttilahteen, kaarsivat takaisinpäin ja taas ohitseni Savilahteen, missä kaarros takaisinpäin ja minua kohti ja ohi.
Saaressa pesii joka kesä kuikkapari, tänäkin kesänä niillä oli kaksi poikasta, joita emot uittivat välissään.
Oli kiva seurata niiden huolenpitoa, sillä poikasten ollessa ihan pieniä lokit tekivät salamahyökkäyksiään.
Aikaisin keväällä ja nyt syyskesän tultua kuikkaparvessa oli kaikkiaan seitsemän aikuista kuikkaa. Jotkut niistä olivat niin rohkeita, että uiskentelivat ihan laiturin tuntumassa kalastelemassa. Simon haukunta ei tehnyt niihin mitään vaikutusta. Antoivat pojan räksyttää rannalla, tiesivät varmaan, ettei koiruli veteen tule.
Harmi, etten saanut kuvia paremmin onnistumaan, niin olivat nopeita kilpajuoksussaan!
Mutta se iltataivas! Olisko ollut niin, että "iltarusko hyviksi ilmoiksi"... en muista!!!
Kyllä varmaan seuraava päivä oli aurinkoinen, niin punainen oli taivas sinä iltana. Tai sitten ei!
Olikohan siellä eksynyt vieras kuikka toisen reviirille? Vai huvikseenko vaan kuntoilivat voimia keräillen syksyn pitempää lentomatkaa varten?
VastaaPoistaKauniit pilvet illan taivaalla.
Ilmeisesti "iltajuoksussaan" kuikat.
VastaaPoistaKyllä Taivaan Isä taidepaletissaan ihania värikirjoja käyttää.
Kuikat oat niin komeita lintuja ja niiden huuto niiiin haikee. Minäkin katselin yks päivä, että alkaavat kasaantua kun oli 12sta linnun parvi.
VastaaPoistaUnelma; niin minäkin luulen, että reviiririita. Yleensä saman järven kuikat tervehtivät toisiaan kaulaillen ja ympärillä kiertäen.
VastaaPoistaSinikka; Olen monesti kuvannut pilviä, taivaan lampaita. Minusta ne ovat aina upeita.
Amalia; Keväinen kuikan viiltävä kutsuhuuto on koskettava. Ja sukellusta edeltävä ulahdus. Myös syyskesän iltoina yli järven kantautuvat huudot, muistuttavat takarannan kallion ketunpoikien ääntä. JOskus olen erehtynytkin niissä.
Kauniita nuo taivaskuvat! Minähän olen alkanut katselemaan taivaalle kameran kanssa viime kesästä lähtien..
VastaaPoistastansta; olen kuvannut pilviä ja taivaan värejä aina mökillä ja minusta niissä on jännää taikaa.
VastaaPoistaps. kävin kurkkaamassa blogiisi tänään.
Kiitos sinulle ompelusteni kehumisista:)
VastaaPoistaMinäpä sitten vuorostani IHAILEN sinun kuvauksiasi. Aivan upeita, etenkin taivaskuvat ovat ihastuttavia! Väsähtänyt Simo on kerta kaikkiaan hellyyttävä.
Irma; en suotta kehu kättesi töitä! Upeita ovat. Jess, Simo on ihan hellyttävä koiruli kaikkiaankin.
VastaaPoistaOlitpa hyviä otoksia saanut, kamera pitäisi kyllä olla aina vieressä! Nuo pilvet,pilvet... ihania!
VastaaPoistaMinäkin näin kesällä kuikkaparin juoksua, ajattelin sen olevan soidintanssia, mutta ehkä ei kuitenkaan ? Eikä tietenkään kamera lähettyvillä...