Kuvat on vielä kamerassa, jonka iskin myrskyä paetessani pihamaahan, mutta taisi säilyä ehjänä. Jos ei, niin poikani lupasi minulle uuden kameran. Ja siitäpä olen jo haaveillut.
Viikko sitten, kun piti lähteä sisäiseen Suomeen, prinssipuoliso ponkaisi vielä mustikkaämpäri kainalossa metsän syvyyksiin. Ja kohta takaisin ämpäri täynnä isoja mustikoita. Nyt on hätätilanne! hän huusi jo pihan reunasta. Ja minä kun luulin, että vähintään auringon tai kyyn pistoksen saanut. Vaan ei. Hän oli löytänyt elämänsä mustikkapaikan. Taispa mökkireissu tyssätä, ajattelin kauhunsekaisesti. Mies käski soitella Unelmalle ja kysellä taatan työvuoroista, että saisi keräämiseen kumppania. Ja taatahan, tuo ihana taata, otti työstä ylityövapaata ja minä koukkasin Simon kanssa noutamaan Unelman, joka jäi puhdistamaan Simon kanssa sitä ekaa ämpärillistä. Ja me taatan kanssa törmäsimme metsän siimekseen. Prinssipuoliso odotteli siellä suon reunassa uupuneena ja janoissaan kahden täyden ämpärinsä kanssa. Eipä hänen auttanut voivotella. Huikka vettä ja poimimaan vielä taatan kanssa kaksi ämpäriä täyteen.
Minä, joka sohlaan marjoja aina vasemmalla kädelläni, sain puoli ämpärillistä aikas puhtaita marjoja. Mutta isoja olivat kaikki. Ja uskonpa, että Unelma ja taata olivat tyytyväisiä marjoihin, jotka puhdistettiin yhteistyössä hikisinä mutta onnellisina. Ja kun urakka oli valmis, mustikat pakkasessa, pinkaisimme kohti mökkeröä, jossa oltiinkin sitten puoli yön tuntumassa ja ei kun uimaan. Vau!
Minä, joka sohlaan marjoja aina vasemmalla kädelläni, sain puoli ämpärillistä aikas puhtaita marjoja. Mutta isoja olivat kaikki. Ja uskonpa, että Unelma ja taata olivat tyytyväisiä marjoihin, jotka puhdistettiin yhteistyössä hikisinä mutta onnellisina. Ja kun urakka oli valmis, mustikat pakkasessa, pinkaisimme kohti mökkeröä, jossa oltiinkin sitten puoli yön tuntumassa ja ei kun uimaan. Vau!
Ja sitten alkoin seikkailut. Niistä puran kerääni sitten seuraavissa postauksissa.
Kiitos vaan mustikoista. Oli mukavaa toimia yhdessä.
VastaaPoistaOlemme jo olleet huolissamme teidän mökkiläisten puolesta, kun kamalia uutisia on sieltä suunnasta saatu lukea. Onneksi olette selvinneet hengissä. :)
Unelma; just palattiin tänne lähtökuoppiin, mutta olipahan viikko! Kun saan kuvat läjään, kerron, millainen oikea lomaviikko voikin olla!
VastaaPoistaMä en päästä Reimaa metsään! Minä en sinne louhikkoon ja vuorille polveni kanssa lähde ja me ollaan jo muutenkin aina erikseen, siis kun työt taas alkavat. Ja tätä teidän mustikkajuttua en hänelle uskalla kertoa, ettei hän vaan karkaa;-)
VastaaPoistaEsyer-täti, 84 vee, on ikänsä kaiken syönyt mustikkaa joka päivä ja näkö on kuin nuorella likalla, sanoi lääkärikin.
Leena; huomenna jos luoja suo ettei sada, aiomme Unelman kanssa vähän suon reunassa tepastella ämpäriemme kanssa. Sekä mustikkaa että juolukkaakin sinne jäi. Ja kyllä meillä syödään mustikoita aamupuuron kanssa ja viilin kanssa joka päivä. Nähdään hyvin mutt ei vissiin näytetä enää (?) hyviltä! hih!
VastaaPoista