RETRETTIREISSULLA

Maanantaina oli Retrettipäivä. Olin koko kesän haaveillut pääsystä Savonlinnaan, koska se on ihana kesäkaupunki. Samalla on mukava piipahtaa Punkaharjun puolella Retretissä kokemassa tarjolla oleva taidenautinto, josta sitten riittää makustelemista pitkäksi aikaa.

Matka Savonlinnaan ei mökiltä ole kovin ja tie on hyvä ajella. Nyt vasten auringonsiltaa ajaessamme rekisteröimme Asta-myrskyn tuhoja tienvarsimetsiköissä. Sulkavan seudulta Savonlinnaan saakka oli tielle kaatuneita puita jouduttu poistamaan liikenteen tieltä. Monessa kohdassa metsä näytti kuin tykistökeskitys olisi osunut siihen. Myös rakennusten päällä rötkötti runkoja.

Savonlinnan torilla aurinko paistoi ja ihailimme sisävesilaivojen lähtöä satamasta Saimaalle.

Joskus vielä on ihan pakko nousta Savonlinnasta laivaan ja mennä vesitietä loppumatka Retrettiin.

Savonlinnassa on maailman parhaat muikut hotelliravintolan terassilla, mutta koska oli vielä liian aikaista lounastaa, tyydyimme satamakahvilan lörtsyihin. Ja tietysti omenahillolla. Tosin ovat aika raskasta nisupuolta!

Suupielissä sokerimuruja suuntasimme sitten katsastamaan muutamia kirpputoreja kaupungin laitamalla.
Löysin venäläisen posliinihevosen ja ruotsalaisen Rejmyren verenpunaisen pikku pikarin, joita minulla on entuudestaankin useita, mutta kun oli niiiiiin verenpunainen!

Perillä Retretissä sitten söimme maukkaan lounaan, muikkujakin monessa muodossa. Kyllä jo maistuikin.

Laskeutuessamme luolastoon ihastelimme ja kummastelimme päättömiä veistoksia. Upeita valokuvia Suomen luonnosta pitkällä valotusajalla oli yhden salin seinät täynnä. Mykistäviä. Mutta sitten itse retken tarkoitus: Helene Schjerfbeckin ja hänen taiteilijasisartensa töitä oli seinät tulvillaan. Monet Schjerfbeckin töistä pysähdyttivät, myös hänen oma kuvansa. Ja taiteilijasisarista jäi mieleen Maria Wiik,  Hanna Frostell-Segerstråle muiden muassa. Harmi, ettei Retretissä saanut ottaa kuvia, postikortteja tosin ostin.

Tässä Schjerfbeckin maalauksessa nuori poika syöttää sisartaan.

Olipa hauskoja silmänilo-tauluja näytteillä yhden näyttelytilan verran:

Pihalle oli pystytetty katiskaverkosta muotoiltuja eläimiä, kirahvi, kenguru ja oinas. Kaikessa harmaudessaan ne olivat hurmaavia, vaikka nurmikko oli palanut niiden ympäriltä keltaisen ruskeaksi.

 Melkoista taidepläjäystä täynnä lähdimme paluumatkalle. Pyhäjärven rannalle poikkesimme tapaamaan ystäväämme, jonka mökille tie oli todella mutkitteleva ja kaatuneiden puiden ohi puikkelehtiva. Mutta perillä odotti lämmin sauna ja lainehtiva järvi.

Mökkien niemessä myrsky oli tehnyt myös tuhojaan ja jouduimme kulkemaan yli ja ali kaatuneiden runkojen päästäksemme perille.

Konkelolle jääneen koivun alittaminen saattoi olla riskaabelia etenemistä!

Kotimatkalle lähdimme virkistyneinä saunottuamme ja uituamme oikein sydämen kyllyydestä Pyhäjärven vilvoittavissa aalloissa. Ja taas puiden yli ja ali varovasti autolle.

Mökiltä lapset soittivat ja kyselivät paluumme aikataulua. Ei muuten, mutta Simo oli ikävöinyt mammaa koko päivän eikä suostunut edes syömään. Jälleenäkeminen olikin sitten riemukas ja siinä meni ruoka ja raksut todella vauhdikkaasti nälkäisen koirulin vatsaan. Ja kyllä uni maistui sekä Simolle että meille.