Viikko sitten keskiviikkoaamuna herättyäni saunamökissä tuli ikkunasta selvä savunhaju. Ensin uskoin prinssipuolison nousseen anivarhain ja sytyttäneen hellaan tulet aamupuuron keittämistä varten. Vaan ei, hän koisaili kaikessa rauhassa edelleenkin. Hiivin ulos tarkastelemaan ja haistelemaan, missä palaa.
Järven selkä näytti kovin sumuiselta, saaren ääriviivat sentään näkyvissä. Tuuli idästä ja tuulen mukana hiiden hirvet ajoivat savuvaunujaan länteen päin. Savu näytti idän suunnassa sankemmalta. Syy selvisi. Moskovan lähistöllä ei ole saatu nuotioita sammumaan. Uutisissa kerrottiin, että palon sammuttajia odotellessa paloalue laajeni laajenemistaan. Kyllä olis pikku-Laurin pitänyt olla sanomassa, että "töppöstä, töppöstä!"
Iltaa kohti tuulen suunta kääntyi ja myöhemmin tyyntyi. Täysikuusta laskeutui kuunsilta järven pinnalle, eikä itäisistä savumerkeistä näkynyt "sinistä savujuovaakaan".
Taisi kamerani hieman liikahtaa.....vaan haitanneeko. Kaikki mun kuvanihan ovat hieman vinksallaan.
Mekin haistoimme sen Venäjän käryn. Taas!
VastaaPoistaIhan turkoosi sun iltatunnelma ja outo valoilmiö...
Voi tuota mamman lutumussukkaa tuossa sohvalla...ei en miehet noin osaa;-) Reimakin on harjoitellut yhtä Olgan ilmettä kauan, mutta ei se suju vieläkään...
Onneksi se savu ei ole meille asti tullut. On se vaan uskomatonta, että niitä nuotioita ei oo saatu sammumaan.
VastaaPoistaLeena; Kyllä ne intiaanienkin savumerkit varmaan aika pitkälle kulkeutuivat, mutta niillä oli tarkoituksensa. Ihme, että maassa, josta avaruuteen lennellään annetaan omien ihmistensä kuolla savumyrkytykseen ihan saamattomuuttaan.
VastaaPoistaAmalia; en ollut uskoa silmiäni nähdessäni savuverhot järven yllä.