MUKAVA MAANANTAI

Eilisen reissu Tallinnaan painaa vielä hitusen askelissa eikä kostea sää houkuttele ulos.  Sunnuntai-illan ukkosmyrsky kaatoi takapihalta ison pajupuun ja pienehkön kuusen, mutta onneksi ei muuta vahinkoa syntynyt, vaikka tuuli pyöritti koivuja hurjan näköisesti ja taivutti niiden latvoja maata kohti. Mutta se sade oli enemmän kuin tervetullutta. Ja kyllä se satoikin. Vesirännit kohisivat kuin Imatrankoski valloillaan ja kasteluvesien tynnyrit täyttyivät.

Maanantain aamu oli kostea ja pilvinen. Vähän arvelutti sää, sillä olimme Unelman kanssa päättäneet tallustella maanantain Tallinnan katuja. Aamukahdeksan bussilla Helsinkiin ja sieltä Meriliin vei meidän puolessatoista tunnissa Linnahallin satamaan Tallinnaan.

Ensimmäiset lämpimät vesipisarat vihmoivat kävellessämme satamasta Supigalleriaan syömään lounaaksi tarjolla olleita keittoja: oli kalaseljankaa, suitsulihahernekeittoa, pehmeää broccolisosekeittoa mm. ja jälkiruokana mansikkajogurttia, jossa isoja mansikoita ja vesimelonipaloja lisättynä. Nam.

Syötyämme kävelimme ratikkapysäkille ja ajoimme toiseen kotiimme hakemaan postit ja viemään Saima-talkkarille mustikoita, mustaherukoita (mustsöstra), karviaisia (tikrit) ja karhunvatukoita.

Karhunvatukat ovat kuivasta huolimatta kasvaneet pulleroiksi ja maistuvat ihanilta.

Jatkoimme ratikalla Tallinnan keskustorille (keskturg) ja kiertelimme siellä vaatekojut ja kirpparipöydät.
Löysin sieltä mieluisan puseron edulliseen hintaan, ruusunkukkakuvio, kevyt ja rypistymätön sekä ihoa vasten ihanan pehmeä. Hykertelin löytöäni kävellessämme takaisin keskikaupungille ja Virukeskuksen läpi vanhaan kaupunkiin iltapäiväkahveille. Unelmalle kävi latte, minulle iriscoffee.  Lounaan keittoannokset pitivät nälkää pitkälle iltapäivään, mutta meille Tallinnassa on ihan must valkosipulileivät. Niinpähän sitten istahdettiin katuravintolaan ja tilattiin kynslaukaleib Saku-oluen kera. Ystävätär ei ole oluen ystävä vaikka on minun ystäväni ja hän sai eteensä raikkaan omenamehun. Dippasimme leipiämme vielä valkosipuli-jogurttikastikkeessa. Itsekkäisiin mieliimme ei tulleet lainkaan kanssamatkustajat ja kotiväki, vaan nautimme niin täysillä leivistämme, että eräs suomalainen nainen pysähtyi viereemme katselemaan kahta mummelia, jotka dippasivat valkosipulileipiä vielä valkosipulikastikkeeseen. Eikä se meitä haitannut. Me vaan nautiskeltiin.

Kello läheni jo iltakuutta ja vielä piti ehtiä kaupasta ostamaan hunajaa (mesi). Siinä samalla tarttui mukaan gruusialaista leipää, pari purkkia fetajuustoa öljykastikkeessa ja tietysti prinssipuolisolle rusinakierukkapullat (rosinaratas). Ja sitten vielä apteekkiin, missä hintataso toistaiseksi on huomattavan edullinen. Ehkä euroon siirtyminen nostaa sitten hinnat meidän hintojen tasolle.

Sitten vaan töppöstä-töppöstä satamaan. Helsingissä satoi ja raitiovaunulla körötimme rautatieasemalle.
Kipinkapin Kampin bussilaiturille ja samantien kotimatkalla. Prinssipuoliso ja Simo olivat vastassa ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun pikku koiruli näki, että mamma siellä seisoo siiderlaatikoineen parkkialueen reunassa. Sain naamanpesun alta aikayksikön istahtaessani autoon. Oli kiva päivä ja kiva tulla kotiin. Kamera unohtui tältä reissulta kotiin, joten kuvat sitten mielikuvia!