Simon kanssa saattelimme prinssipuolison kauas metsän siimekseen ja risukkoon ja rämeikköön. Nopas. Hän tottuneena metsänkävijänä (lue marjastajana) on kyllä kolunnut kaikki loukot mustikoita löytääkseen. Ja tottavie, hän olikin osunut oikein hyvään marjapaikkaan. Sinne hän taaskin oli varmasti aamuyöstä halajanut. Hah.
Kun minä sain rämmittyä koiran hihna toisessa ja kamera toisessa kädessä hieman lähemmäksi, mies kauhoi jo täyttä päätä mustikoita. Ja niitähän riitti. Ja isoja olivat. Ja herkässä. Ja hän mielipuuhassaan.
Simo myös maisteli mustikoita suoraan mättäästä. Eivät sitten kuitenkaan olleen hänen herkkujaan.
Puolukatkin alkavat jo olla kauttaaltaan punaisia, mutta tarvitsevat kyllä vielä lisää kypsymisaikaa.
Sienistä ei näkynyt pienintäkään lakkia. Ainoastaan tämä kirkkaankeltainen haarakas nosti päätään.
Mutta mustikoita oli, mättäät sinisenä.Eikä siinä mennyt paria tuntia enempää, kun mustikkaämpäri ja poimuri olivat täynnä ja kiikutettu kotiin. Mukana tuomisina oli juolukanvarpuja, joista poimin parin desilitran verran marjoja. Vaikka hapokkaita ovat.
Ainahan sanotaan, että kerran vielä pojat! En viitsi laskea enää mustikkaämpäreitä. Pakastimet on turvoksissa ja hädässä ystävät tunnetaan. Mustikoiden vaikutusta terveyteen ei voi vähätellä.
Nappaa tästä!
Voi hyvä tavaton tuota prinssipuolisoasi. Hän taitaa olla ainoa persoona, joka näillä main on tänä kesänä mustikoita löytänyt. :)
VastaaPoistaIhanainen prinssipuolisosi lienee sukulaissieluni.Ei meikämuorinkaan aivoon muuta mahdu kuin metsäretket.
VastaaPoistaHuusholli remppaa kun alvariinsa varvikot ja pöpeliköt kutsuu.
Niin kiitosmieli,kun vielä tänä vuonna maikämuorikin metsäkelpoinen, vuodessa kuitenkin jalan nousu heikennyt, mutta kun yritystä riittää,sekin jo hyvä.
Naapuripitäjästä asti eilettäin mustikoita hain ja naapurin rouva kertoi tuosta tuvantakusmetsästä liki kymmenen litraa noukkineensa.Tuli siis mentyä merta edemmäs...
Kanttarellikastikeainekeset perennapenkkini takaa sentään poimin.
On sinulla ahkera prinssi :)
VastaaPoistaAijai, kyllä nyt Lumimies kadehtii Prinssipuolisoa;-) Sanoin juuri eilen, että muutama vuosi vielä ja sitten saat painua metsään. Hän hankkii varmaan vielä vuosikamman...Täällä on tosi haasteelliset maastot ja Olgalla ja minun oikealla polvella ei ole sinne asiaa. Mustikat ovat suuria ja meheviä!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua, Anja!
(Arvaas mitä: Ensin se varjolilja, sitten muutama softi lila leimukukka ja nyt hurmaavan kaunsita valkoista suopayrttiä...kiitos!)
Käyppä hakemassa omasi pois Mummon kammarista.
VastaaPoistaUnelma; kukahan meillä sitten mustikat ja puolukat kerää, kun prinssipuolison selkä ei taivu eikä jalka nouse!
VastaaPoistaSinikka; tämän kesän mustikat on olleet ihan hakusessa, mutta onnellinen sattumako johdatti lähelle oikein runsaaseen marjapaikkaan!
Leena; marjat eivät lopu meidän perhekunnalta ensi talvena. Isoja ovat olleet varsinkin nyt sateen jälkeen. Upeata, jos sait kukat jo kukkimaan ensimmäisenä kesänä!
Amalia; nappasin tunnustuksen blogistasi, kiitos!