Eräs mies oli kerännyt hattuja (40), takkeja (yli 70) jne. Sitten avioitui nuoruuden aikaisen tyttöystävänsä kanssa, joka keräili posliinilehmiä, muita figuureja, tekokukkia jne. Olipa siinä sovittelemistä, kun mies lisäksi oli haalinut autotalliinsa kaikki mahdolliset työkalut, vanhat kylpyammeet pihalle jne. Neuvo oli yksinkertaisesti: ylimääräiset vaatteet niille, jotka niitä todella tarvitsevat, samoin muut tilpehöörit.
Toisen pariskunnan mies keräsi Tähtien sodan hahmoja niin, että hän vei niitä kylpyammeeseenkin leikkiäkseen niillä. Vaimoa rassasi myös se, että yöpöydällä oli asetelma hahmoja ja kellarissa, missä nainen kävi juoksumatolla, tuijotti täysikokoinen Star Wars-puku. Mies oli vähän pyöreähkö mutta toivoi joskus mahtuvansa puvun sisälle.
Voi ei. Aikaa yhdessäoloon ja vaimolle ei tuntunut leikeiltä riittävän.
Eräs nainen puolestaan säilytti muistona kaiken vanhemmistaan, isänsä röntgenkuvista äitinsä kumikanaan. Hänellä oli neljä varastoa täynnä tavaraa.
Havahduin. Mitäs tämä keräilyharrastus meillä tarkoittaa! Siis minähän olen kerännyt hevosia, lintuja, rubiinilasia, haitaristiukkeleita, luulasia jne. Lisäksi rakastan vanhoja rompsuja, joita en ole - herraparatkoon - ehtinyt vielä kaikkia lukea, mut sitkun...
Ja prinssipuoliso. Hänellä on valtava nuottikokoelma. Vanhoista Dallepe-vihkoista uusiin Kultaisiin. Ja lähes kaikki siltä väliltä. Soittimiakin, erilaisia, useita. Ja vaskikelloja. Ja mitä vielä. Työkaluja autotallissa niin, että auto jää katokseen. Hm. Voi meidän jälkiemme siivoojiksi joutuvia.
Mikä saa pään niin sekaisin, ettei ikään kuin mistään haluaisi luopua? Sekö, että lapsena ei ollut leluja, meitä vietiin jenkkikasseissa pää alaspäin ja pipo kireällä? No osaltaan sekin varmasti. Luovuus kyllä lisääntyi lelujen puutteessa. Eikä ne käpylehmät nyt huono vaihtoehto ollutkaan. Eikä puujaloilla kävelemiset ja räkättirastaan pesille nousemiset.
Mutta silti.
Tulin siihen lopputulokseen, että minun olisi syytä aloittaa vain kokemusten kerääminen, prinssipuoliso puolestaan voi hyvin kerätä mustikoita (kipaisi nyt aamutuimaan rohmuamassa seitsemännentoista ämpärillisen, että voin pussittaa ja pakastaa mustikat myös yli kahdeksankymppiselle tädilleni sinne "Savommualle" missä pieniä mustikoita oli vain sikiviki harvakseltaan). No, hyvä näin.
Kuvia en nyt tähän postaukseen taida keksiä, eilen lapsenlapsen kanssa ostettiin mummille uusi Ixus ja en ole vielä perehtynyt sen hienouksiin. Mut ans kattoo myöhemmin.
Tässä nyt kumminkin yksi hullutuksistani. En muista, hattarapää kun olen, onko jo aiemmin postattuna. Vuan haetannookko mittää!
Olen itsekseni mietiskellyt, kun viikonloppuna isovanhemmilla kävin, että kerääminen on semmoinen tapa, mitä ei sen enempää välttämättä huomaakaan. Kerääminen ja säästäminen. Kun sitä tekee pikkuhiljaa ja se on mieluista, nurkat vaan paukkuvat välillä. Ulkopuolisen tullessa moiseen huusholliin tämä tuijottaa silmät lautasina. Kuten minä isovanhemmilla. Kun niitä vanhoja pyyhkeitä, verhoja ja meidän leluja oli taas tuotu jostain vintin perältä (myytävästä talosta) säilöön tähän pieneen ok-taloon. Kaappi pursui niin ettei mennyt kiinni. Eteisessä ei mahtunut kunnolla kulkemaan. Saunan eteinen oli täynnä pyykkikasoja. En sanonut mitään mietin vaan.
VastaaPoistaJa sitten kun tulin kotiin, aloin katsoa omaa kotiakin sillä silmällä. Eteisessä naistenlehtiä kaatuilevat pinot, kun ei ole krennyt lukemaan, eikä henno heittää pois. Kaappi ei mene kiinni, kun on täynnä liian pieniksi jääneitä kivoja vaatteita. Meikkilipasto, jossa on kaikenmaailman turhuuksia ja vanhentuneita meikkejä.
Ei omena kauas puusta putoa? :D
Onnea vaan uudelle kameralle. Tuosta keräily vimmasta voisin minäkin muutaman sanan sanoa, mutta jääköön tällä kerralla. Me pula-ajan lapset olemme omaa rotuamme. :)
VastaaPoistaHuh kun helpotti!!! Onneks ei kuitenkaan ihan noin pahana ole kun noilla jenkeillä :)Minunkin anoppi säilytti äitinsä tekohampaat. Kuka kerää ja jemmaa mitäkin. Eihän mikään oo niin tyhmää, kun toisen harrastukset, tai tässä vois sanoa keräilyt ;)
VastaaPoistaPysäyttävää lukemista edelliset,oma lisäni tässä.
VastaaPoistaEi minulla kummosempia keräyksiä kuin tykötarpeita harrasteisiini.Risuja, mahdollisiin risutöihin,käpyjä, monen kokoisia ja näköisiä. Sammaleita,pyöreitä kiviä,kivikissamaalauksiin,mm. Äsken hamstrasin käytettyjä ikkunalaseja pokineen(lasinsulatusta varten) kun olivat niin hollilla.On viinipulloja,sinisiä,eri vihreitä,punaisia kun jostain sais. Oi,joi,tarvikkeita kyllä on,kun vain ehtisi kaiken jalostaa..
Perikuntaani säälin, jos aika äkisti jättää,etten ehdi romppeitani jalostaa,tai muuten hävittää, mutta, keskenhän matkamme moniaasti jää...
Kyllä sitä keräilyintoa on minullakin ollut ja on edelleenkin jonkinverran. Olen kyllä alkanut välillä tyhjennellä kaappeja kirpparille. Sekin on ihan mukavaa ja mielenkiintoista, vaikka ei siitä välttämättä pennosia kerry.. Nytkin on pöytä parhaillaan nostalgissella Agatha- kirpparilla täällä Kokkolassa. Sieltä kyllä tahtoo lähteä mukaankin tavaraa siellä käydessä;D
VastaaPoistaKyllä se on varmasti niin että meidän ikäluokka on oppinut säästämään kaiken mahdollisen, siitä se sitten voi yltyä ihan mahdottomiinkin. Kun ei ole säilytystiloa, tulee rajat vastaan !
Siitä meidän suloisesta Myysan- koirasta löydät blogistani kuvia ;ainakin tammikuulta, otsikolla Päivähoidossa, tunnisteella koira, tulee useampiakin kuvia. Lisäksi tunnisteilla koirat, eläimet -löytyy jotakin.
Enpä ole oikein oikea bloggaaja kun näkyy monenlaisia tunnisteitakin olevan samoilla asioille......
Olipa hyvä teksti! Minä tyhjensin mieheni kanssa eilen vaatehuoneemme, jossa oli kolmen sukupolven tavaraa ja jonne ei enää mahtunut. Meillä on ollut niin, että kaikki tuovat meille vanhat tavaransa. Ihan kaikkea mahdollista, vaikkei meillä ole tilaa oikeastaan edes omille romppeille (me aikuiset + 3 lasta). Enkä ole malttanut heittää pois juuri mitään.
VastaaPoistaMinulla säilöminen on ihan henkilöhistorian vaalimista. Minulla ei ole enää lapsuudenkotia eikä isää, sama juttu miehelläni + olemme muuttaneet kauas sukulaisista. Tavarat sitten tavallaan korvaavat jotakin noista juurista. Eilen siirsimme sieltä vaatehuoneesta Pelastusarmeijalle kolme kassia vaatetta ja tavaraa, kaksi jätesäkillistä oli ihan roskaa. Tajusin, ettei minun tarvitse kaikkea säästää. Riittää, että on jokin muisto.
Oikein hyviä kirjoja hankin usein kaksi kappaletta. Toiseen teen muistiinpanoja ja alleviivauksia. Toinen on puhdas, sen voin antaa miehelle luettavaksi, niin ei häiriinny merkinnöistäni.
(Opiskeluaikoina keräsin koristeporsaita. Myin ne myöhemmin torikirppiksellä. Oli mielenkiintoista katsoa, kuka osti mitäkin. Hyviä keskusteluja tuli myös.)
En ole koskaan keksinyt, että mitä keräisi niin sitten keräilen vaan vahingossa kaikkea ryönää...ja sitten välillä lakaisee iso luuta ja ryönät lentää roskiin tai eteenpäin Fidaan.
VastaaPoistaKukkahattuneiti; Meille pitäisi saada siivouspyörremyrsky käymään. Tämän ikäisten kamakasat vähenee ainoastaan muuttojen myötä tai jos onnistuu sujauttamaan jotakin lasten mukaan heidän käydessään. Hups! huomasin, että meikkejä ja voiteitakin on purkkikaupalla. Jos olisin ne naamaani voidellut, mahtaisin olla freesi vieläkin!?! Ryhtiä vanharouva, nurkat siisteiksi. Vaan mihin? Pitäisikö ottaa feng-shuit ohjeeksi?
VastaaPoistaUnelma; nyt olen kuvannut uudella kameralla ja pian testaan, näkyvätkö terävinä blogissa.
Amalia; ihana muisto on tekohampaat! Onneksi mahtuvat pieneen tilaan...
Sinikka; sinun keräämäsi tavarat jalostuvat hienoiksi taideteoksiksi! Turhaa krääsää eivät sinulle ole.
Ritva; kävin kurkkaamassa Myysan-koirulia. Muistuttaa Simoa ja arvelenkin, että on Parson rodultaan.
Katja; Olet keksinyt hienon tavan päästä turhasta viemällä Pelastusarmeijaan. Minulla on henk.koht. ystävät paikallisen Pelastusarmeijan johdossa, en vaan ole kehdannut tarjota vaatemyttyjä sinne. Pitää rohkaistua...
Hauska tuo kirjatuplaus!
Johanna; Fida on hyvä osoite ylimääräiselle. Kun vaan ei tulisi sitten paluukuormassa takaisin tarpeetonta!!!