VENEHESSÄ VETTEN PÄÄLLÄ

Meidän Simo lähtee mielellään veneeseen, mutta haluaa sitten leikkiä kipparia. Kesäinen souturetki vanhalla veneellämme (uudemman saivat mökinrakentajat omaan rantaansa) innosti koirulia hyppimään edestakaisin reunalta toiselle. Hyvä, ettei hypähtänyt innoissaan järveen, vaikka ei mielellään veteen mene muuten.

Niinhän sen kapteenin pitääkin olla valppaana, tiedä häntä, vaikka kuikkaparvi sattuisi lähistölle. Vaan eivät ne normaalistikaan koiran räksytyksestä ole moksiskaan.

Tässä on kirsu suunnattu sinne päin, missä kahdella tyttökoiralla on parhaillaan juoksuaika alkanut.
Kun Simo karkaa mökiltä, suunta on kipinkapin sinne naapuriin. Vaikka tyttökoirulit ovat paljon Simoa suurempia, houkutus vie voiton. Mutta prinssipuoliso aina ottaa fillarin ja talutushihnan ja sitten on nöyrä kotiin palaaminen.

Järven pinta oli täynnä horsmista lentänyttä pumpulinöyhtää. Taustalla siintää kotilaituri ja mökkiranta.

Meidän vanha vene on varmasti niitä ensimmäisiä lasikuitupaatteja, ihme, että vieläkin kestää ja kestää. Silloin varmaankin tukikankaassa säästettiin, sillä veneessä ei kannata liikkua, sillä se "tutisee" eikä ole niin jäykkä kuin uudet lasikuituveneet.
Minulla on takapihalla nyt tarpeettomana  itse laminoimani  moottorivene. Tein aikoinaan myös opparijollan, jolla lapset purjehtivat monen monta kesää. Mutta tämä sininen vene on kyllä ostokapine.