Ohje hyvinvointia käsittelevästä kirjasta: Hemmotteluhetki: Jos haluat laihduttaa, kokeile mielihalujen siirtämistä. Kun tekee mieli suklaata, pullaa tai jäätelöä, keskitä himosi kauniiseen esineeseen. Käy tavaratalon lasi- ja posliiniosastolla, antiikkiliikkeessä tai vaikkapa kirpputorilla. Jösses! Sitähän minä teen kaiken aikaa. Mutta jotakin menee sittenkin pieleen. Vaikka suklaa on yök, pullakin yök, jäätelöä joskus pingviinipuikko, niin eivätpä läskit lähde. No myönnetään, se on se ruisleipä ja sen päällykset. Kahvia kittaan kuppitolkulla kotioloissa. Ruokaa laitan kerran päivässä kunnolla, eikä meillä mitään kermakastike-gourmé-aterioita syödä. Haa, rasva! Beceliä enimmäkseen. Salaattikastikkeet! Oliiviöljypohjaisia. Kuitenkaan ei niin suuria mielihaluja ruokaan. Enemmänkin kirpparikippoihin. Mut siltikään ei pääse paino putoilemaan. Minä sensijaan pullerona putoilen ja lämähdän milloin mihinkin mahalleni. Olen tapaturma-altis, sanoo poikani ja varoittaa nousemasta tikapuille. Mutta mitäs siitä, jos on kämmenet välillä auki ja polvet tikeillä. Elämäähän tämä vaan on.
Lapsena luin iltasatuna vanhaa kannetonta keittokirjaa ja katselin täytekakkujen kuvia. Ei siihen aikaan kermakakkuja paljon leivottu, mutta kuvien katselemisesta sai varmasti "mielihalujen siirtämisen" eikä katselu koitunut vartalon painoksi. Tämä mansikkakakku on kevään yo-juhlista.
Prinssipuoliso, jonka en ole uskonut oikein syvällisiä miettivän, ja jolle nuotit on tie syvempiin säveleisiin, loihe heti aamuhetkellä lausumaan, että "äitisi oli sen ikäinen kuin sinä nyt kuollessaan, mutta sinä et ole yhtään niin vanha kuin äitisi oli silloin." Just joo. Itse huomaan päivä päivältä enemmän ja enemmän esteriä itsessäni. Mutta uinahtamaan en vielä suostu. Ja jalka nousee ilman porraskaiteisiin tarraamista. Hyvä niinkauan kuin nousee. Mutta terveenä pysymiseksi on taisteltava.
Taivas on pilvessä, mutta pilvipouta tuntuu ihan mukavalta. Pyykit vein ulkonarulle ja eilen pesemäni plyyshimatot ovat valuttaneet yön aikana pesuvedet nurmikkoon. Kiva tunne, kun saa puhdasta pyykkiä ja kuivat matotkin iltapäivällä. Matonpesulle pistän nyt pisteen tälle kesälle. Ja varmaan seuraavallekin.
Urakkaa silti on. Vitriinikaappien lasihyllyt ovat kesäpölyn peitossa. Mielihalujen siirtämisen kipposet ja kupposet, linnut ja hevoset eivät oikein hyviltä näytä pölyisillä lasihyllyillä. Mut ans kattoo, löytyykö inspistä aloittaa nyt vai sitten joskus myöhemmin. Luulenpa, että sitten joskus myöhemmin. Näin se vaan on.
Mitäs jos lähtisit tänne uimaan iltapäivallä?
VastaaPoistaMene nyt tuokion toviksi pöpelikköön marjaan, tiedän kokemuksesta, että' sen jälkeen uitattaa. :)
Unelma; hyvä neuvo. Käytiin pöpelikössä ja nyt uitaattaa. Mutkun pitkä matka...no äkkiäkös sitä joutuu järvensyliin!
VastaaPoistaMukava kuulla muistakin"pöpelikköporukoista".
VastaaPoistaMekin pohjoisen lomareissulla Naruskan ja Tuntsan soita kierreltiin lakkojen perässä ja itikoiden syötteinä.Saalista saatiin mukavasti ja kotikulmilla heti mustikkametsään.Metsäläinen kun olen niin halu mättäikköön ja pöpelikköön.Ihana elokuu,sadonkorjuukuu.
Olihan hauska postaus! Ja periksi ei anneta ei;-)
VastaaPoistaHyvä, että piipahdin, sillä olin vallan unohtaa, että tämän päivän piti olla Suuri Mattojen Pesupäivä...Nyt hommiin!
Onpa sinulla komea kokoelma lasiesineitä. Mä en kyllä voi mielihaluja enää mihinkään tavaraan siirtää. Täytyy varmaan kohta turvautua siihen, että suu ommellaa niin kiinni, että vaan millin pilli siitä mahtuu;)
VastaaPoistaSinikka, pöpelikköurheus ei hellitä! Mutta saalista myös tulee.
VastaaPoistaLeena; Joskus iskee pyörremyrskyn lailla vimma mattojen pesuun! Ja sitten se voi mennä ohi...
Amalia; Tuossa on vaan osa linnuistani. Ja sitten on vielä hevoset ja maljakot ja pikarit ja sun vaikka mitkä. Olen siirtänyt mielihalujani esineisiin oikein olan takaa. Mutta nyt taidan ommella suun suppuun. Joku on kai joskus ihan aikuisten oikeesti sen kokeillut. Ei paha.