KESÄPÄIVIÄ KESKI-SUOMESSA

Ei ole helppoa helteellä lemmikkieläimilläkään. Ajeltiin viime viikolla mökkerölle ja autossa oli meidän lisäksemme kolme teini-ikäistä takapenkillä ja takapaksi täynnä matkakamppeita. Simo läähätti jo lähtiessä, mutta keksin ottaa koirulia varten kylmässä vedessä kastellun froteepyyhkeen ja tietysti vettä juotavaksi. Paras paikka Simon mielestä oli mamman jalkatilassa auton lattialla. Sinne peittelin hänet kostealla pyyhkeellä ja matka meni hyvin parin pysähdyksen taktiikalla. Mökillä sitten lapset uittivat myös Simon, joka varovasti veteen laskettuna ui reippaasti rantaan ja kieri pihanurmikolla itsensä kuivaksi. Totutimme koiraa päivittäin uintiharjoituksiin, mutta eipä ainakaan kovin tykännyt ja varjelkoon, ei ikinä itse veteen halunnut. 

Työleiri jatkui nuorten mökkitontilla ja sinne viikonloppuna siirretyn varaston tyhjennys ja lattian maalaus oli minun hommaani nuorempien ajaessa puita liiteeriin mönkijän peräkärryllä. Pojat kyllä mieluiten pörräsivät mopolla ja mönkijällä pitkin soratietä, mutta sentään tekivät osansa myös helteisistä hommista.

Vaan ei niin hellettä, etteikö lettukeittiössä tehty päivällisruoka ja jälkkäriksi paistoin ison kasan lettuja taikinasta, joka oli tehty aitoon lehmänmaitoon suoraan lehmästä! Kun pojat saivat virvelillä puolitoistakiloisen hauen, oli sekin hyvä paistella ulkona eikä sisällä pienessä keittiössä. Tämä kyläsepän takoma lettupannu tavallista isompine lettureikineen on oiva kapistus tähän letunpaistoon! 

Lauantaina vein Siirin ja Aksun junalle ja viikonloppu oltiin sitten vähemmällä talkoopoorukalla. Prinssipuoliso ja Rasse kävivät mansikoita poimimassa sunnuntaina ja kolme ämpärillistä pakastin mökin pakkaseen pahemman varalle. Mansikoita myös maisteltiin urakalla ja hyviäpä olivatkin. Ja edullisia. Vai mitä sanotte: 14 euroa kolmesta ämpärillisestä?

Mustikat on taas hakusessa. Prinssipuolison tallustelut lähimetsiä pidemmälläkin tuotti vähän toista ämpäriä, joista annettiin osansa naapureille, jotka itse eivät pääse marjametsään. Mutta onneksi on edellisen kesän satoa vielä pakkanen pullollaan. Ja herukoita näyttää tulevan reilusti, samoin karviaisia. Ja täällä kotona jo  saskaton-pensaissa on kypsiä marjoja. Eivätkä hullummilta maistukaan. Kunhan vielä sinistyvät kypsiksi.

Minulla oli toisten mansikanpoimintareissun ajaksi nuorten mökin maalausta. Eli Pinotexia pintaan. Oikein hankalaa sutimista oli kuitenkin ns. mutteriterassin kaiteet monine rimoineen. Siinä meinasi jo sisu mennä kaulaan, mutta sain kuin sainkin eilen illalla Lemmenviemän jälkeen valmiiksi sen kaiteen. Vielä toinen kaideritilikkö odottaa. 

Siinä pensselöidessäni muistelin sitä aikaa, kun meidän mökkiä pystytettiin. Ensin hirret kaadettiin, sitten ne veistettiin ja nostettiin hirsi hirreltä ylös seiniksi. Pihassa oli Sopu-teltta ja siinä asuttiin. Lapset muistavat vielä, miten keittelin avotulella rantakivien välikössä päivän ateriat. Sitten sain punaisen kaasulieden, jonka uunissa oli kiva paistaa vaikka mustikkapiirakkaa. Rannalla pöytänä oli paksu styroxpaali, sen päällä vakstuuki ja siinäpä kaulin taikinani. Muurahaisia tippui yläpuolelta rantamännystä taikinalle, mutta "lisänä rikka rokassa ja hämähäkki taikinassa". No, otin ne kyllä pois. Siitä ajasta on kauan, meidän mökki pystytettiin 70-luvun alussa. Ja ihme kyllä, siellä se on niemessä vielä pystyssä. Nyt sitten helpottaa mummelia, kun nuorten mökki valmistuu ja pääsevät omalle puurokattilalleen. Vaan malttavatkohan keitellä? Kun muropaketti on niin kätevä.

Lastenlapset ovat niin tottuneet aamupuuroon niissä maisemissa, samoin kuin aamu-uintiin, että hilpasevat varmasti joka aamu mummin puurokattilalle. Välimatkaahan on vajaat sata metriä. Saas nähdä.

Sadetta ei kyllä saatu mökkimaisemaan. Yhtenä yönä ukkosti ja sen jälkeen satoi, mutta päivät olivat aurinkoisia ja helteisiä. Vettä piti kantaa järvestä pensaille ja kukkasille joka ilta. Kukkapenkissäni aloitti kukintaansa vasta nyt kullero! Ja kaikenväriset syysleimukukat on syysasteri (?) tallonut jalkoihinsa, ei ollut yhtään vartta nousemassa kukkimaan. Harmi, sillä viime syksynä olivat todella upeita. Ja angervoille piti antaa juotavaa keskellä päivääkin, kun lehdet alkoivat rypistyä ja kuivua. Mutta ruusut on hengissä. Ja kälviäläinen kerrottu ruusu ja tienvarresta tikulla kaivamani vaalean punainen "tienvarsiruusu" ovat toistaiseksi vihreitä.

Syksyllä muutan ne kasvimaalta parempaan paikkaan.

Tätä ruusua kasvoi Kälviän kirkkomaan puistossa, mistä kaivoin pienen taimen Simon vesipurkkiin ja istutin sitten mökin kasvimaalle juurtumaan. Sinne oksista kasvatettujen poppelintaimien viereen.

Kyllä siellä Kälviällä kukki erikoiset kukat. Tässä Sinikan rappusilta "nappikukka". Sorry Sinikka, että luvatta kuvasin ja postaan! Ei tarvitse tämä kukka kastelua. Mahtava idea! Taidan värkätä samanlaisen, sillä tänään kotiin palattuani oli ihan jokainen orvokki etuoven puolella saanut auringonpistoksen. Vain Margareta ja Jääkoivu olivat hengissä. 

Pihakierrosta tehdessä Simon kanssa kuvasimme liljoja, jotka ovat auenneet ja osin jo kukkineetkin. Vain vanha keisarinkruunu oli vahvasti tolpillaan ja kukassa.

Leenan antama keltainen iiris kukki mökin pihassa, joten laitanpa sen tähän hännänhuipuksi!

Ja äitienpäivinä saamiani ruusuja, joita olen istuttanut takapihalle vuosittain, kuvasin. Mutta nyt on niin paljon lätinää tässä postauksessa, että viilennykseksi pari kuvaa mökin rannalta.

Kuvassa näkyy kuikan vana, mutta itse lintu ohitti jo lepän oksiston.

"Halk illan ruskon auermaan käy lento joutsenen, se laskee virran hopeaan..." vaikka siitä näkyykin oikeassa laidassa pikkuruinen lintu! Simo sai sätkyn kun joutsen laskeutui, Simon piti juosta isolle rantakivelle sitä haukkumaan. Vaan nyt ollaan jo kotona ja oman pihan tutut tuoksut tuntuvat pojan kuonossa:

Sadetta tarvittaisiin vielä......