PALIKKATESTI PIHAMAALLA

Aamukahvin jälkeen oli vieläkin hieman nuutunut olo. Edellisen päivän matonpesu painoi. Siis kuka keksikään rakkauden, ei kun ns. rahkamatot? Ne olivat joskus vielä 80-luvulla hittejä ja siksi kai minullakin on niitä kaksin kappalein. Siitäkin huolimatta, että äidilläni oli joka kesä mattokangas tekeillä aitassa ja siellä minäkin läiskyttelin itselleni metritolkulla riepumattoja. Niin piti vaan ostaa vielä pari pölynkerääjää lisää. Onhan ne ihan mukavia jalan alla, mutta nostappas ne tuuletustelineelle tai vielä pahempaa: alahan pestä niitä. Painavat kuin syntisäkki. Eivätkä ole helppoja olleet kutojilleenkaan. Mutkun ei raatsi niitä heittää huitshelkkariinkaan. Siis pesin ne vielä kerran.

Toinen samanlainen mutta keltaoranssisävyinen kuivatteli kuistin kaiteella. Huhhuu!

Mutta silmät vaan auki. Iso hirvenkieli ruokki mehiläistä kun ohitin sen matkalla päivän tapahtumapaikalle.

Lapio oli jo isketty valittuun paikkaan ja palikoita kannettu testipaikalle. Ihan vaan sikiviki. Niitä sitten piti vähän lajitella ja arvailla, mikä lauta mihinkin ja mikä rima tai reiva naulataan. Mutta ensin piti tehdä aluskehikko ja ottaa ristimitat. Hah. Melkein onnistui ensimmäisellä ottamisella, kerrankin.

Vähän kerrassaan palikat asettuivat oikeille paikoilleen ja saatiin myös ovipalikka nostaa yhdelle sivulle.

Hirsien latomisesta meillä on tosin parin kesän takaa kokemusta, silloin vaan olimme niin intoa piukassa, että emme paljon ohjevihkoa lukeneet. No emme nytkään. Vähän jouduttiin purkamaankin ja uudelleen latomaan, mutta haitanneeko harrastelijoilla mitään.

Rakennusaputyömies Simo äkkäsi pihamännystä pienen oravan, joten hänen osaltaan jäi rakennusvalvonta ja mielenkiinto ja rähinäksi yltynyt haukunta seurasi puusta puuhun loikkijaa. Kastelukannusta vesisuihku vähän viilensi turkkia ja tunteita, mutta meidän piti välillä käydä sisällä suihkussa.

 Tavoite oli, että pytinki on pystyssä tämän päivän aikana. Ja oli. Harjakaiset pidettiin pihapiirissä puoli seitsemältä. Hyvä me. Kattohuopa vielä puuttuu. Ja lattian maalaus. Mutta suurin homma nyt on valmis.

Prinssipuoliso ei pudonnut katolta vaikka roikkui siellä sukkasillaan. No eipä pudotus olisi ollut paljon parin metrin yli onneksi. Minä ruuvasin oveen upouuden "ruokin" ja naulasin oven yläpuolen listan. Helppo juttu.

Kunhan tästä kerkiän, valttaan tämän helpotusmökkerön kirsikanpunaiseksi! Tai en tiedä vielä. Mutta silmän iloksihan se on helpotuksen lisäksi saatava. Biolanpönttö on sisällä sininen, joten harkitaan väriä vielä...........