Nyt on ihan kuitti olo. Neljä pisaraa vettä putosi taivaalta niskaan maalatessani MUSTIKANSINISEN helpotusmökkerön ikkunanpieluksia. Vaikka pinta-alaa ei nyt niinkään paljon, melkoista tuhertamista maalaaminen vaan on. Ja sitten se kattohuopa! Meinasi tulla ihan tenkapå, mutta kukaan ei ole niin viisas kuin ihminen - tai äitiliini. Siinä vähän mietittiin ja sitten alettiin latoa palahuopaa katon päälle. Pilveili jo niin uhkaavasti, että pressu olisi ollut toinen vaihtoehto. Prinssipuoliso kilautti jo kaverille tai paremminkin pojalle ja kysyi että onkohan tuo äiti ollenkaan oikella jäljillä palahuopalänttiensä kanssa. Joo, sanoin junior. Senkunvaanladottepäällekkäinettäruudutontasan. Ja mekös ladottiin. Luultiin ensin, että katonharja jää ilman, mutta jess! ihan passelisti oli paketti mitoitettu.
Piti ihan netistä katsoa pöntön asennusohjeet, kun ohjevihko on joronjäljillä (pönttöpaketti purettu viime vuoden puolella ja ohjetta luettu ja laitettu "varmaan paikkaan" asentamista odottamaan. Se on kummallinen rasia se "varma paikka". Muuttaa sijaintiaan vähän väliä? Emme siis ole mitenkään rationaalisia ihmisiä. Joskus ajattelen, olemmekö ihmisiä lainkaan, vaan sittenkin ihan hölmöläisiä. No, samaa lajia nekin lie.
Lattiakin naulattiin ja maalasin sen vaalean siniharmaaksi. Näin sitä periaatteistaan luopuu: kirsikanpunaiseksihan koko hyyskä piti värittää! Mutkun ne järkisyyt. Ensteks että kun talo on siniharmaa. Ja kun peltikoppi on sinivihree, ja kun itärajan takana maalataan siniseksi ettei kärpäset kotiudu, ja sitkun mustikansininen on ihan kaunis. Joo. Mä luovuin kirsikanpunaisesta. Mutta se mietiskelytorni sinne mökin niemekkeeseen, siitä tulee kirsikanpunainen. Jos sitä mietiskelytornia nyt ylipäätään sinne tulee. Toivossa on hyvä kuitenkin elää. Ja kunhan ensin saan mökille lettukeittiön katoksen. Onhan tässä projekteja. Nyt odottelen sadetta ja hyyskän lattian kuivumista. Räystäslaudat on valmiiksi maalattuina odottamassa, ne asennetaan huomenna jos ei sada. Mutta saisi kyllä jo sataa.
Hienohan siitä tuli. Nyt, kun ei mustikoitakaan metsä pullistele, niin saapi ihailla edes samaa väriä hyyskän seinällä. Vau. :)
VastaaPoistaUnelma; kunhan vielä sen toiseen kertaan pinotexaan, näyttää ehkä sinisemmältä. Keittiön ikkunasta katsottuna hyyskä sopii hienosti takapihan maisemaan. Kelpaa pullistella!
VastaaPoista