HOME SWEET HOME

Keskeytimme työleirin sisemmässä Suomessa ja tulimme katsomaan, mitä kuuluu kahdelle chinchillapojalle ja muulle huushollille. Kaikki hyvin. Takapihan pihanurmikko tuoksui aamulla yökosteuden jäljiltä hunajalle; valkoapilat pian siementävät ja nurmikon voi sitten leikata. Pikkulammikon sammakot ovat nousseet vedestä ja loikkivat pitkin apilaviidakkoa. Toivottavasti siirtyvät "metsähallituksen" puolelle ennen nurmen niittämistä.

Pikatarkastus puutarhassa näytti, että valkoisista varjoliljan nupuista avautui vaaleanpunertavia. Siis eivät valkeita. No, minulle on luvassa valkeita syksymmällä.Takana "normaalit" varjoliljat.

Mooseksen palavapensas oli hukkua Monrepo`n puistosta vuosia sitten kaivamani angervon alle. Pelastin sen varjosta ja nyt avautuu kukkimaan.

Keväällä kukkapenkkiin tälläämäni kevätesikko aloitti uuden kukinnan. Ja monen vuoden äitienpäiväruusut availevat pieniä nuppujaan päivänpaisteelle.

Töyhtöangervot kukkivat sekä pikkulammen rannalla että etupihalla pitkässä aitapenkissä hienosti saatuaan lähitallin luomulantaa keväällä kasvukauden alussa juurelleen.  Heinolasta tien varresta kaivamani isot kissankellot (?) ovat myös avautuneet ja voi melkein kuulla niiden helinän tuulen niitä heiluttaessa.

Kuvasarja takapihalta valppaasta vahtikoirasta, Simosta, joka kuuli - tai luuli kuulleensa - oravan liikehtivät pihapuissa. Hitaalla kamerallani en oikein ehtinyt saada kuvaa moisesta hyrrästä. Että sellainen poika tuo Simo.