AAMUHETKI KULLAN KALLIS

Aamuvilakalla hilpaistiin Simon kanssa pienellä lenkillä, tuotiin aamun lehti laatikosta, levitettiin koneellinen pyykkiä naruille ja istahdettiin kuistin rappusille lullutteluhetkeä viettämään. Minun lukiessani lehdestä tärkeimmät, Simo vahti kuono kuistin kaiteiden välissä katse metsään päin, näkyisikö siellä oravia. Mutta kun ei. Eikä enää lintujen lauluakaan. Vain muutama talitiainen lennähtää ohitsemme.

Mökillä tiainen hautoi toista pesuetta vinoon kallistuneessa pöntössä terassin vieressä ja västäräkki tepasteli ylväänä pihapolulla, sen poikaset sirkuttivat tiskipöydän yläpuolella, missä pesä on joka kesä minerit-katon alla.
Västäräkkiemo on niin kesyyntynyt, ettei se paljon piittaa Simosta eikä meistä, suorittaa vaan topakasti tehtäväänsä suurperheensä ruokkijana.

Kierros aamukosteassa puutarhassa.  Punaherukat poimimista vailla. Valkoiset herukat saavat jäädä pensaisiin, ei niitä rastaat huoli. Mustaherukat vaatii vielä aikaa kypsyäkseen. Ja karviaisia tulee mukavasti. Ne ovat parhaita hilloksi  sokerin kanssa keitettyinä esim. täytekakkujen välissä. Nam.

Joskus vuosia sitten eräällä retkellä näin maatamyöten kasvavaa herukkaa. Se on kukkinut useana keväänä ja minä olen kuvitellut sen olevan mustaherukan sukua. Nyt huomasin, että sen marjat ovat punaisia. Maistoin ja ihan tikkerperinmakuisia pieniä marjoja!

Ei satoisa ja ehkä ei syötäväkään!
Päärynäpuussa ei yhtään raakiletta, luumupuissa muutamia, mutta siinä omenapuussa, jonka myyrä kaivoi lähes ilmaan niin, ettei paljon lehtiäkään auennut, omenanraakileita on valtavasti. Kastelu ja juurien uudelleen multaaminen auttoi.

Silmäniloksi kukkivat monen vuoden äitienpäiväruusut kuivasta ja helteisestä suvesta huolimatta. En niitä oikein henno maljakkoon taittaa. Jättipoimulehti antaa ruusuille lisävihreyttä levittäytyessään ruusupenkin laidassa.

Huomasin, että ensimmäinen tonni on mennyt rikki. Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte käydä kurkkaamassa täällä blogissani. Simolta myös haukahdus kiitokseksi.