LÄMPÖENNÄTYKSIÄ

Kyllä tänään pyykit kuivuivat. Innoissani pesin painepesurilla takakuistin lattian päällä pari räsymattoa ja kohtapa nekin ovat takaisin lattialla. Siinä kurkkasin lämpömittariin: +30 astetta varjossa! Painepesurin vesisuihkusta lentäneet sumupisarat tekivät hyvää orvokkipadalle. Vain Simo pysytteli visusti sisällä; turvallisuus ennen kaikkea tietysti. Painepesurin suihkusta saa helposti nahat irti ihosta.

Prinssipuoliso lähti jo anivarhain viemään pojan mökinrakennukselle uusinta palikkatestiä, varastoliiteriä, jonka purkivat lauantaina yksiin kappaleisiin kattoa myöten. Nyt iltapuhteella jo paluumatkalla ja rakennus katto päällä mökkeröllä. Meillä olisi myös palikkaleikki edessä; hankin joskus kevättalvella Biolanin huvilahuussin ja kuukausi sitten tuli palikat paketissa. Takapihalla on oiva paikka jo katsottuna, mutta viimeinen repäisy, eli paketti auki ja pinoon, vielä odottaa. No, sitten helteiden hellitettyä....

Pihapuutarhassa kaikki kuivaa pystyyn ellei pian sada myös täällä etelämmässä. Sadevesitynnyrit uhkaavasti tyhjenevät kastelukannu kerrallaan. Eilen illalla kastelin oikein urakalla, näpsäytin kuvan vaaleanpunaisista ruusunnupuistakin. Ajattelin, että jos kuivuus ne tiputtaa. Vaan nyt oli täydessä kukassa ruusu.

Yksi kasvi, joka huokeasti voisi kuivahtaa, on Siperian sinivalvatti. Että se leviää, sillä on vahvat maajuuret kuin juolavehnällä ja nyt se jo kiitää nurmikolle. Syksyllä on pakko nyhtää sen valkeat juuret vähemmälle.

Keräsin aamutuimaan kaikki villilupiinien latvat siemenpalkoineen, etteivät ihan ryöstäydy koko metsänreunaan. Siellä lupiinien seassa yrittää sinnitellä punalehtinen koivuntaimeni, jonka tilasin muutama kesä sitten Oulusta ja jonka keväällä muutin mielestäni parempaan paikkaan.

Jospa se siitä vähän kasvaisi ja tuuhettuisi. Kuvasin myös Hartolasta tietyömaan alta kaivamani kissankellot vai mitä kelloja nämä nyt ovatkaan. Hyvin ovat kotiutuneet, jo viime kesänä kukkivat upeasti.

Kesän  hikipäivinä  pitäisi voida olla vähän väliä kaulaansa myöten rantavedessä. Sitä mahdollisuutta ei oikein täällä kotona ole. Tosin olisin voinut molskahtaa meriveteen käydessäni huolehtimassa kahdesta lapsenlapsestani, joiden vanhemmat sitä palikkakuormaa toisella autolla mökilleen veivät. Simoa ulkoiluttaessani näin monien rannan asukkaiden kulkevan uima-asuissaan pyyhkeet olalla rantaan ja takaisin.
Simo sensijaan jaksaa vahtia oravaisiaan aina ulkorappusilla istuksiessaan. Pää kääntyy vikkelästi suuntaan jos toiseenkin, kunhan jossakin vähänkin risahtaa.

Tämä alligaattorikaulanauha on tuliainen Miamista, se on pehmeä ja kestävä. Ja Simollekin mieluinen.

Ystävälläni Unelmalla oli tänään lapsenlapsen rippijuhlat. Tiitille onnitteluksi minäkin lisään tähän äsken kuvaamani ruusunnupun, neiti Kesäheinälle, niinkuin mammansa kuvasi. Olkoon tiensä täynnä ruusuntuoksua.

Ja nyt pitää opetella sadetanssi, että tämä helle vähän helpottaisi. Tai sittenkin taitaa olla viisainta katsoa jalkapallokisan loppuottelu. Veikkaan, että nyt hollantilaiset voittaa maailmanmestaruuden!