sunnuntai 27. helmikuuta 2011

BASTARD

Simon eläinlääkärintodistuksessa oli merkintä BASTARD. Kurkistin Wikipediasta sanan suoranaista merkitystä ja näin siellä todettiin:


"Lapsi, jonka syntymää ei ole oikeudellinen legitimiteetti -eli yksi syntynyt nainen ja mies eivät laillisesti naimisissa keskenään".

Nopas. Koirulithan eivät voi olla laillisesti keskenään naimisissa ihan oikeasti, mutta niiden pitää olla pariutuessaan samaa rotua, muuten syntyy bastardeja eli seropeja. Seropi on mielestäni parempi sana (sekarotuinenpiski). Kuitenkin puolustan sillä kokemuksella, mitä minulla on cockerspanielien kasvattajana muinoin ja nyt tämän pienen bastard-pojan kanssa, että roduilla on ominaisuutensa, ehkä etukäteen ennakoitavissa. Mutta, mutta. Kun tiesin Simon emän ja jotakin myös isäkoirasta, uskoin, ettei mitään yllätyksiä luonteen suhteen tule. Ja oikeassa olin. Jääräpää on niinkuin terrierin kuuluu. Syö hyvin, on sisäsiisti (oppi tosi pienenä), ei ole agressiivinen (paitsi kadulla toisille poikakoirille murisee kyllä vaan ei tyttökoirille!) ja on kiltti lullukkapoika. Oppinut temppuja, ymmärtää puhetta. Istuu saunassa ensimmäisenä. Ei halua uida mutta nukkuu sängyssä peiton alla. Sitkeä lenkkikaveri, ei pasko tielle vaan aina metsähallituksen puolelle lumivalleista huolimatta. Lenkin jälkeen sisällä menee kehoituksesta suoraan pepun pesulle ja odottaa sen jälkeen kuivaamista. Ja sitten on taas riemu irti ja mamman tossut ja omat lelut saavat kyytiä.


Toki arvostan rotukoiria. Mutta tykkään omasta bastardistani kuin hullu puurosta. Se on aidosti perheemme jäsen joka lähtöön. Ja aina olisi kyllä lähdössäkin. Varsinkin kun pakataan tavaroita mökkireissulle, Simo kyllä huolehtii satavarmasti, että pääsee ensimmäisenä autoon. Tankkaamme aina Jari-Pekassa Hartolassa, missä Simo lukee paikallisuutiset ja sen jälkeen kiltisti odottaa auton piipppuhyllyllä katse kahvioon päin. Tietää aina jotakin hyvää saavansa, kun palaamme autolle.


Ilo ilman Simo Sallinpoika Hurttaa olisi kuin pilvinen päivä ilman aitan polulla astelevaa vahtikoiraa.... Siispä, mitäs me bastardit.


PS. Onnea Siiri, tänään 20 v.

13 kommenttia:

  1. Voi tuota Simo-poikaa. Ihana juttu onnellisesta pikkukoirulista.

    VastaaPoista
  2. Totta kai tykkäät Simosta...)) hienon jutun kerroit meille.

    VastaaPoista
  3. Simo on kyllä loistoyksilö, meidän edellinen koira oli myös bastard, oli myös aivan ihana. Tuo kellimiskuva tuolissa on ihan mahtava, voiko enään onnellisempi olla.

    VastaaPoista
  4. Ja minusta noiden koirien haukkujat ovat bastardeja;/
    Tällainen Simo on varmasti omistajalleen yhtä rakas kuin mikä rotukoira tahansa<3

    Hyvää sunnuntai-iltaa sinulle, Anja-Regina<3

    VastaaPoista
  5. Minttuli; Simo on varmasti onnellinen, niin paljon sitä rakastetaan ja on meille tärkeä.

    Irmastiina; Kun pienen koirulinyytin kotiin kantaa niin eipä sitä voi olla rakastamatta.

    mummeli; meistä Simo on juuri meille tarkoitettu, hauska juttu että oli viimeinen pentueesta joka oli vapaa! Tuossa korituolissa Simo on täällä alakerrassa tietokoneen vieressä aina kun minä olen netissä.

    Aili-mummo; kai se on eläinlääkärien käytäntö kirjoittaa bastard jos ei ole ns. rotua koiralla. Taatusti on koiran muut ominaisuudet tärkeämpiä kuin rotu. Minun mielestäni ainakin. Simo on meillä ykkönen ja tietää varmaan sen itsekin! Mutta kiltti on.
    Myös sinulle leppoisaa sunnuntain iltaa.

    VastaaPoista
  6. Simo on koirien aatelia niin herttainen ja lutunen koiruli. Minun viimesin koira, Penni nimeltänsä oli monirotuinen, ja ihan tuo koiran paikan täytti ja vielä vähän enemmänkin. Mulla ei ole siinä asiassa ollut ikuna ongelmaa onko koira täysi- vai monirotuinen, kuhan luonne on lutuinen:D

    VastaaPoista
  7. Simo on hieno yksilö♥♥! Aina kun luen Anja-Reginan Aittaa, tulee koirakuume, mäkiiin tahdon oman Simon.

    VastaaPoista
  8. Nenunen; niin lutunen on kyllä tää Simo-koiruli, että päihittää monet hienommat koirat mennen tullen.

    maiju; Simo on saanut niin paljon kehuja, että uskomatonta. Mutta kyllä se ne suvereenisti ansaitsee, haukahtaa kiitokseksi! On se niin ainutlaatuinen herra Hurtta.

    VastaaPoista
  9. Taas tuli uusi sana vastaan, bastard. En ollut aikaisemmin kuullut seropi-sanaakaan, tai en ollut kiinnittänyt huomiota.
    Seropi tai bastard. Simo on hieno koira.
    Simoa täällä jo odotellaan, taatakin lähti aamulla töihin, tekemään sisään Simon vierailupäivää. :)

    VastaaPoista
  10. Anja, minulle on suuri ilo ja myös hyöty näistä sun postauksista, sillä luen nämä Simo-uutiset aina iltaisin Lumimiehelle. Haluan vakuuttaa hänelle, että vain muutaman vuoden reissaamme after The Queen ja sitten: Tervetuloa uusi perheenjäsen! Mitä on koti ilman koiraa. Minäkin nukun aina paremmin, kun kuulen Olgan yöllä vaihtavan petiä. Öinen talo ilman koiran kynsien rapinaa lattialla on elävän ihmisen hauta.

    Paras ystäväni on jo todistanut Lumimiehelle, että hänen kukkarollensa on edullisempaa aidata tämä iso tontti ja hankkia uusi koiruus kuin antaa minun liihottaa keväin syksyin Keski-Euroopassa. M.O.T.

    Vika kuva on niin taas Simoa itteä♥

    VastaaPoista
  11. Ihan onnellisen näköisenä tuo Simosi,
    Kaikkea hyvää sinulle ja Simollesi.

    VastaaPoista
  12. Unelma; ihana taata, kuka muu tekisi yhden eläkepäivän sisään Simon vuoksi! Ja kiitos teille molemmille että saamme huolettoman harmonikkaristeilyn!

    LeenaLumi; Kummallista miten koiruliin voikin kiintyä! Simo täyttää 13.3. jo kolme vuotta ja vielä on niin ihana lutunen, luulen että päivä päivältä vaan kiintymys puolin ja toisin vahvistuu. Tänään Simo oli yhtenä ihmisketjussa meidän kansalaisopiston puolesta, näytti varmaan hassulta kun yorkshire-terrieri tyttö ja Simo taapersivat siellä ihmisten välissä! Pääsivät lehtimiesten kameroihinkin.
    Teillä on ihana tontti koirulin vipeltää! Ihan oikea ajatus matkustella kylläkseen ja sitten antaa pienen koirulin valloittaa pihapiiri! Kai minullakin koirakaipuu oli eikä hellittänyt ennenkuin Simo osui okulaareihini. Ja sinne upposi.
    Niinpä, jos hyvä hoitopaikka on koiralla, voi sitä vähän välillä liihotellakin, kiitos Unelman ja taatan meidän kohdallamme.

    Noin Simo rentoutuu tuolissaan täällä tietokoneen vieressä iltaisin, kun mamma surfailee tai bloggaa...

    sylvi; kiitos, uskon myös, ettei koiruli voi paljon onnellisemmaksi tulla, kun on sellainen Simo-sydänkäpynen.

    VastaaPoista
  13. Luin tämän vanhan jutun Simosta, kun osuin kuvahaulla tuohon korituolin pötkötyskuvaan vahingossa:) Ihana pieni Simo, mulla on ollut vain ajureita ja hirvikoiria, pikkutyttönä oli oikeaoppinen seropi:)

    VastaaPoista