Aurinko paistoi astellessamme satamasta kohti metroasemaa. Kuitenkin liikkuminen pitkin "tunnelbaanaa" on kätevää ja nopeaa, joten maan alle. Varmaan lipunmyynnissä tiesivät, että laiva oli täpösen täynnä joten lisähenkilöstöä oli hankittu ja pitkään ei tarvinnut odotella lippuluukulla. Jotain sentään siinä opinkin; olemme muutaman kerran huomanneet hankkia 24-tunnin läpykän, jolla on kätevä liikkua kaupungin eri asemilla. Eläkeläiseltä päivän lippu maksaa 60 kruunua, eli vanhan jo käytetyn kortin voi antaa ladata päiväksi uudelleen. Onneksi olimme säästäneet vanhoja korttejamme ja huomasin latausmahdollisuuden. Aina sitä oppii vanhakin!
Ajoimme aluksi keskusasemalle ja kävelimme siitä Hötorgetille, mikä on sunnuntaisin kirpputorimyyjien täyttämä.
Rejmyren punaista lasia ja Arabian astioitakin näkyi pöydillä. Tarttui mukaan pari punaista lasia, vanhat nipsnookarit miniälle...
Ja löytyipä tämä minusta hauska esine, josta en tiedä, mikä se on tai mitä sillä minäkään teen. Tietääkö joku?
Nämä hevosetkin löytyivät myös Hötorgetin myyntipöydiltä.
Kierto pöytien ympärillä tuotti "saaliiksi" kilpikonnan ...
Kyllä siellä on vakituisilla myyjillä hurjia rojukasoja, joista ei tee mieli mitään kaivella. Tässä esimerkki. Kun otin kuvan, tumma myyjä hyökkäsi kyselemään, miksi hänen tavaroitaan kuvaan. Kerroin, että kirjoitan blogia ja laitan sinne, sehän on hänelle pelkkää mainosta. Oli pelkkää hymyä. Mainostahan on monenlaista.....
Sitten taas metroon, T-centralissa vaihto Hjulstan suuntaan ja Sundbybergiin. Käytiin ns. luurankokirpparilla löytämässä vanha 60-luvulla painettu pellavakangaskantinen Suomi-Finland -kuvakirja. Käveltiin kadun yli Kaupunkilähetyksen kirpputorikahvioon lepuuttamaan jalkoja. Prinssipuoliso löysi sieltä sitten nuottiaarteita.
Me muut hyvää kahvia ja "dagens pai" -piirakkaa.
Oltiin valmiita palaamaan satamaan ja seilaamaan takaisin kotiin.
Eipä jaksaneet nuoretkaan pitkään iltaa valvoa kun hytti kutsui. Reippainapa sitten heräsimme aamiaiselle. Onneksi bussiyhteys satamasta ihan kotikaupunkiin asti suorana, ei tarvinnut laukkuja kanniskella eikä perässään vetää jäisillä kaduilla. Vaikka eipä kirppariostokset paljoa painaneet. Taisi eniten painaa prinssipuolison löytämä metallinen nuottiteline. Matkailu avartaa. Kuninkaallisia ei nähty. Onneksi arki alkaa.
Uusi trippi kirppareille neuvosystävättären kanssa on jo buukattu.....ja sen sitten toinen juttu. Perästä kuuluu.
Teillä oli onnistunut matka tänne ruottin maahan.
VastaaPoistaTeitpä kovasti löytöjä kirpparilla.
Sinun prinssipuolisosi suostuu lähtemään kirpparille, sitä ei minun suloseni tee, sanoo että selkä tulee kipeeksi.
Hyvää alkanut viikkoa sinulle!
Ton soittajapojan minäkin huolisin:)
VastaaPoistaMeillä ei rinnallakulkijaa parantunut kirpparille päästää. olisi talo äkkiä täyttynyt jos olisi halvalla saanut. Minä olen huono ostaja, otan käteen ja punnitsen liian tarkkaan, ostanko. Sitten pistän pois ja myöhemmin harmittelen, miksi en sittenkin ostanut.
VastaaPoistaTeillä onnistunut ostosmatka taas kerran!
Paljon saitte yhteen päivään mahtumaan ostopaikkoja. Kivoja löytöjäkin teitte. Ei ole mitään aavistusta tuosta palloilla kulkevasta ötökästä, mikähän se mahtaa olla?
VastaaPoistaHienoja löytöjä olette taas tehneet. Tuo soittajapoika on aivan ihana. Ja ne punaiset lasiesineet...
VastaaPoistaMukavaa tiistaipäivää.
sylvi; pieniä löytöjä, eivät paljon repussa painaneet. Prinssipuoliso käy mielellään etsimässä laulukirjoja ja nuotteja kokoelmaansa. Ihan mukava matka oli taas kerran. Vaikka enimmäkseen kirpputorineuvosten eli ystäväni Unelman kanssa tehdyt hankintamatkat ovat olleet niitä parhaita!
VastaaPoistaAmalia; minä nappasin soittajapojan oitis, on täyttä metallia, vaikka pieni niin painava.
mummeli; vuosien mittaan meilläkin on talo jo täyttynyt, mutta aina sitä vaan mielellään kiertelee uutta etsiskelemässä vaikka pitäs jo oma kirpputori järjestää...
Joskus minua on myös jäänyt harmittamaan se, etten ole ostanut, eikä vähiten se Sahapuun maalaama taulu siellä Tallinnassa.
Teillä onkin ollut hauska ja antoisa matka... pitäisi myös, joskus tehdä tuollainen matka..:)
VastaaPoistaUnelma; vain neljä kohdetta, joskushan mentiin tukka putkella läpi seitsemän!
VastaaPoistaKyselin tuosta metallipyöräisestä kilpikonnasta myös laulupiirissä. Arvelivat, että on paperipaino. Tiedä häntä. Minusta se on hauska.
Minttuli; minäkin olin haitaripojasta ihan onnessani. Rubiinilasia Rejmyreltä on kerätty aika paljon, mutta pari lasia tuli taas.
Mukavaa viikkoa sinulle, älä hautaudu lumeen siellä ennätyskinoksissa!
Irmastiina; oli kiva reissu, lapsenlapsetkin olivat tyytyväisiä. Miljoonakaupungissa on helppo kulkea ja katsella.
Nipsnookarit olivat mageet, ja niillä tartutaan ensi vuonna runebergintorttuihin. Ilmoittaudun tässä ja nyt mukaan jollekin Tukholman-reissulle, että pääsen tonkimaan kirppariaarteita!
VastaaPoistaTuntu siltä,että se hanuripoika vietteli heti myös meidät kaikki lukijat, olihan se hyvä vahvistus orkestrin kokonaisuuteen, uskoisin...;)
VastaaPoistaRva Kartanonrouva; kun prinssipuoliso oppi jo kakkuhaarukkaa käyttämään, on aika siirtyä uuteen eli opetella nipsnookareilla nostamaan runebergintortut omalle lautaselle! Pitääpä katsastaa passeli miljoonakaupunkikierros kera Kartanonrouvankin!
VastaaPoistaMaikku; minusta myös haitaristi oli löytö, ei maksanut juuri mitään, mutta on ihastuttava. Nyt noita haitaristeja on todella hyllylauta pullollaan jo.
Olisko se pyörillä kulkeva pullonkorkinavaaja? Muoto olis vähän sinnepäin. En kyll arvaa miks siinä pyörät on;)
VastaaPoista