PRINSSIPUOLISO JA MILJOONAKAUPUNKI

Voisin tietysti kertoa prinssipuolison matkasta miljoonakaupunkiin, mutta kerronpa, mistä nämä nimet oikein saivat alkunsa.

Joskus nuorina 60-luvun alussa olimme paljon yhdessä minua vuotta vanhemman serkkuni kanssa. Olimme kasvaneet yhdessä ja tunsimme toisemme kuin sisarukset. Elimme toistemme kanssa ilot ja surut. Kun sitten avioiduimme - minä ensin ja hän muutaman vuoden myöhemmin - myös miehemme ystävystyivät ja olimme paljon yhdessä. 

Kerran jossakin sukumme juhlassa olimme odottamassa vuoroamme onnittelemaan, sanoi serkkuni mies meille, että menkää nyt kuningattaret pari askelta edellä ja he miehet seuraavat parin askeleen päässä perässämme kuin prinssipuoliso Felipet. No joo. MEIDÄN  sukujuhlahan se oli, mutta ihan tasa-arvoisestihan puolisoitamme aina huomioitiin.  No, naurusta ei meinannut loppua tulla ja niinpä me otimme pari askelta eteenpäin ja miehet tulivat sitten kunnioittavan välimatkan päässä perässämme.

 

Nimitys prinssipuolisoni Felipe on sitten kulkenut mukanamme sisemmästä Suomesta tänne etelämmäksi. Ihan luonnostaan käytän nimitystä miehestäni, tuskin edes huomaan, että se ei kaikille aukea. Monet pitävät sitä tsoukkina - ja voihan se sitäkin olla. Vähän nykyisin hymyilyttää, kun olen kuullut, että nimitys on plagioiden otettu käyttöön eräässä nuoremmassa perheessä lähitienoolla. Vaan enhän ole siihen patenttia hakenut, joten silvuplee! En tiedä, kulkeeko uusprinssipuoliso kaksi askelta kuningattarensa perässä!!! Heko-heko. Mutta ihan aikuisten oikeasti toinen etunimeni Regina tarkoittaa kuningatarta!

Entä miljoonakaupunki sitten. Olimme parhaan ystäväni, kirpputorineuvos II:n kanssa menossa kirpparikierrokselle Tukholmaan. Lyöttäydyimme Vikingin terminaalista yhteysbussiin Slussenille. Eteemme istahti kaksi kovin nuorta kaverusta. Toinen pojista oli ilmeisesti juonut hilpeänä kaljaa edellisen illan laivalla ja krapulanpoikanen koputteli ohimoissa. Kaveri vieressä istui hiljaa reppu sylissä. Eikä antanut toiselle kaljapurkkia helpottamaan aamun oloa. Siinäpä sitten iloinen kaveri alkoi kertoa, miten on mukava tulla tänne "miljoonakaupunkiin" ja että Suomessa ei ole mitään vastaavaa. Hän kehui Tukholmaa supersanoilla ja  toisti sanaa miljoonakaupunki monenmonta kertaa ennen kuin saavuimme Slussenille. Ja meitä mummeleita huvitti kovasti nuoren maailmanmatkaajan yltiöpäinen ja vuolas kehuminen. Liekö poikaressu ollut ensimmäistä kertaa isossa kaupungissa?  No, siitä alkaen meidän neuvosretkemme ovat olleet matkoja "miljoonakaupunkiin".  Eli aika pienestä on kiinni se, miten legendat lähtevät elämään ja muuttuvat hykerryttäviksi assosiaatioiksi mielissämme.