Kaksi on ainakin selvinnyt. Ne tulivat pihaan tervehtimään meitä ihan yllättäen. Prinssipuoliso tuli eläkeläistapaamisestaan ja istuutui syömään. Yhtäkkiä hän sanoi: Kamera! Ota kiireesti kamera! Kauriit on pihalla.
En uskaltanut mennä kuistille kuvaamaan vaan kuvasin ikkunan läpi keittiöstä. Toinen kauris söi kaikessa rauhassa lintulaudan alla auringonkukan siementen kuorikkoa, toinen kauris naposteli yläkasvimaalla - olisiko tyrnin oksat maistuneet. Se oli kuitenkin liian kaukana kuvattavaksi. Mutta tässä tämä kaunokainen.
Huomasi varmaan liikettä sisältä, kun katsoo suoraan ikkunaan.
Taitaapa liikettä kuulua tieltäkin päin!
Mutta ei hätää, siemenet ja kuoriosat maistuvat ihan hyvälle eikä lintulaudallakaan ole kukaan tiputtamassa niskaan mitään ylimääräistä.
Prinssipuoliso tarkistamassa jälkiä kauriiden poistuttua.
Taas on piha tyhjä. Simon kesäinen juoksunaru kiinnitettynä kuistin reunasta pyykkitelineen tankoon. Näin lähellä kauris kaikessa rauhassa aterioi. Portaille on varmasti kymmenisen metriä lintulaudalta. Toinen kauris oli takavasemmalla puiden välistä näkyvällä kasvimaalla.
Kyllä yllätysvierailut on sykähdyttäviä! Toivottavasti nähdään uudelleen.
Oi,miten hienoja kuvia!
VastaaPoistaMeilläkin mökillä kesäisin saamme kauriita seurailla.
Hyvää Ystävänpäivää sinulle ja prinssillesi.
Irmastiina; meillä myös mökin maisemissa liikkuu kauriita, mutta ensimmäisen kerran tulivat täällä kotipihaan. Samoin hyvää ystävänpäivää sinulle.
VastaaPoistaUskomatonta, mutta totta! Siintä vaan kauriit tulivat Ystävänpäivän tervehdykselle....;)Hyvää jatkoa juhlapäivälle toivon ja lisää erikoisvieraita...:)
VastaaPoistaMieleenpainuva kokemus ja hyvät kuvat onnistuit saamaan ystävänpäivän vieraista. Mahtavat tulla uudelleenkin hyville ruokamaille. Luonnossa kun tuo ruoansaanti on nyt vaikeaa.
VastaaPoistaMukavaa jakoa ystävänpäivälle.
Anja, sain ihan hyperventilaation! Miten suloista♥ Kunpa meilläkin...Lumikko kyllä ja joskus hirvi...paljon oravai, mutta kaursita en ole nähnyt.
VastaaPoistaEn ikinä unohda Saksassa erästä hotellia Bad-Homburgissa. Se on etinen aateliskoti ja kaupungin syrjällä, mutta kävelymatkan päässä. Kun siellä söi illalla, kauriit tulivat ihan ikkunan taakse ja ne ikkunat olivat ihan lattiaan asti. Siis siinä ympärillä oli villi metsä.
Siellä tapahtui outo asia. Kävimme siellä monta kertaa. Ja kerran tiesin ihan varmasti, että olen ollut siinä kohtaa Saksaa joskus jossain elämässä...Erittäin outoa. Isä kyllä ehti löytää viimeisenä vuotenaan hyvin kaukaa jälkiä, että suku on tullut ehkä Saksasta, varmaa se ei ole.
Hauskaa siellä oli hovimestari, joka oli avioliitossa suomalaisen naisen kanssa. Hänen huumroisna, kun hän kertoili Lumimiehelle englanniksi (R ei osaa saksaa kuin tervehdykset), miten suomalaisen naisen kanssa tulee olla, että pärjää;-)
Anja, nyt kamera siten, että jos kauris palaa, saat ison, söötin kasvokuvan. Mitähän kauris söisi mieluiten...
Ihanat kuvat, kylläpä luonto tulee teillä ihan takaovelle asti.
VastaaPoistaTaitavat nyt tarvita ihmisten apua nuo sirosääret, kun lunta on niin paljon.
Hyvää ystävänpäivän jatkoa!
Sulje silmäsi. Laita vasen käsi oikean olkapääsi päälle ja oikea käsi vasemman olkapääsi päälle. Purista hellästi. Tunnetko halaukseni? Se on sinulle ystäväni.
VastaaPoistaIhania kuvia! Hyvää Ystävänpäivää sinulle :)
VastaaPoistaAnja!
VastaaPoistaVoi miten ihania vieraita sinulla kävi<3
Ei meillä kaikilla ole sellaisia;O
Oikein hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle<3
Maikku; kyllä olikin yllätys, sillä meillä on neljä koiraa talossa, Simo ja tyttären perheen kolme vasikankokoista filaa. Mutta sinne ne kauriit vaan osasivat lintulaudan alle! Ja uskalsivat.
VastaaPoistaMinttuli; me asutaan kaupungin laidalla takapihaltamme alkaa metsä. Lumesta huolimatta kovin kevyesti liikkuivat, toivottavasti tulevat uudelleen.
Leena Lumi; kyllä minullakin sykähti, kun katsoin ulos ja näin ruokailijat. Niin, Saksassahan niitä on enemmänkin. Uskon kokemukseesi kuin ennen eletystä, olen itse myös vastaavaa kokenut. Meillähän on geeneissämme pitkä muisti, tosin ei aktiivinen niinkuin elämillä on.
Saa nähdä jos saan tarkemman kuvan ihan kauriin ilmeestä. Sanoin prinssipuolisolle että vie ämpärillä niitä auringonkukansiemeniä lintulaudan alle. Kirsikan oksat myös maistuivat!
Unelma; uskomaton juttu minunkin mielestäni. Eräs naapureistamme on kertonut ruokkivansa noita kauriita jonnekin tuonne metsään. Saavat kyllä tulla meidän pihalle uudestaan, siemeniä on tarjolla.
Maija; tunsin halauksesi, kiitos, samoin takaisin sinulle halaus.
Tuuletar, hyvää ystävänpäivän iltaa myös sinulle.
Aili-mummo, olin todella ihastunut näistä vieraistani. Samoin sinulle hyvää ystävänpäivän iltaa.
Oi, kuinka ihania ystävänpäivävieraita saitte!
VastaaPoistaVarmaan tiesi että talosta löytyy Ystävällistä väkeä !
Oikein Hyvää Ystävänpäivän iltaa teille <3
Voi miten suloisia! <3 Olisipa meilläkin, kun ei kerran ole mitään tuhottavaakaan pihassa :P
VastaaPoistaIhanaa Ystävänpäivän iltaa! :)
Anja onko teillä Fila Brasileioroja ne koirat, siis tyttäresi, kiinostaa, koska on tuttu rotu!??...;)
VastaaPoistaritvau; olivat todella ihana yllätys. Asuvat varmaan tuossa lähialueen metsikössä joten saattavat vielä palata lintulaudan alle.
VastaaPoistaKukkahattuneiti; olivat suloisia, mielelläni annan syödä kirsikkapuun alimpia oksia jos maistuu.
Maikku; jep, Fila Brasileioroja ovat kaikki kolme, tai oli neljäskin, mutta oli sopeutumisvaikeuksia ja aggressioita joten siitä oli luovuttava. Cosmo ja Ecco ovat vähän vanhempia ja Chaca nuorin, joka on kiertänyt näyttelyissä ja menestynyt. Tosin ovat Simoon verrattuina tosi kookkaita.
Mukava seurata kaikkia "luontokappaleita".
VastaaPoistaEdellisvuosina minäkin entisissä kotimaisemissani perunoita pellosta kuokin katse alas suunnattuna, siinä aivan liki tiellä koko kaurisperhe seisoi ihmettelemässä että mikä mummeli se siinä.Kotvan katsoivat, olis saattanut perunat niillekin maistua.Sitten sellainen loikkasäntäys lähimetsään että vallan pöpelikkö pölisi.
Oli ne siroja ja kevytliikkeisiä,ihailin ja kadehdin.
Kyllä on kameran oltava aina hollilla että saapi näpsittyä noin hienoja otoksia.
Ihme juttu, että kauriit eivät sännänneet tiehensä.
VastaaPoistaOvatkohan ne jo tottuneet ihmisiin?
Vielä muutamia vuosia sitten, kun näin elämäni ensimmäiset luonnossa elävät kauriit, ne olivat niin säikkyjä, että kiitivät tiehensä, kun ulko-oven avasin.
Mistä prinssipuoliso on saanut lempinimensä?
Ihania ystävänpäivänvieraita.
VastaaPoistaMeilläkin niitä käy, mutta enimmäkseen hämärän aikana.
Kaunis, siro ja pieni eläin. Sallassa joskus olen nähnyt, mutta en näin läheltä, ovat niin arkoja. Siellä viedään ruokintapaikalle metsän reunaan esim. omenoiden ja perunoiden kuoria.
VastaaPoistaSinikkaHelena; kauniita ovat, suloisia suorastaan ja niin ketteriä paksusta lumesta huolimatta. Olin ihan iloinen kun sain toisen niistä kuvaan.
VastaaPoistaRosina; kuvasin ikkunan läpi ensin, kyllä säntäsivät sitten tiehensä kun ihminen lähestyi.
Tuo nimitys prinssipuoliso on jo kuuskytluvun alusta alkaen ollut ja taidanpa postata siitä tarinaa.
sylvi; keskellä aurinkoista päivää olivat meidän pihalla. Joko kuume on hellittänyt? Pikaista paranemista sinulle.
Anja; varmaan täälläkin jotkut niitä ruokkii, hyväkuntoisilta vaikuttivat. Täytyy viedä siemeniä ämpärilla lintulaudan lähelle, jospa tulisivat sitten uudelleen.
Mahtavaa että sait ikuistettua vieraat kameralle! Itse olen ihan tohkeissani jo kun saan kunnon kuvan talitintistä...
VastaaPoistaOlivatpa kivat yllätysvieraat!
VastaaPoistaOlivieno; olisivat varmaan karanneet tiehensä, mutta sain kuvattua sisältä ikkunan läpi kun olivat niin lähellä.
VastaaPoistaMiranda; joskus saa ihanan yllätyksen!