Ulkona on vielä ollut niin kylmää, että olen pukenut koiralle takin lenkkiretkille. Aina yhtä vastenmielistä Simon mielestä. Kylmimpinä päivinä olisi tarvittu myös tossut koirulin jalkoihin.
Lähdettiin pihasta tielle. Vedin koirulia vasemmalle, hiljaiselle tieosuudelle päin. Eihän se koirapojalle käynyt. Pukitti tien suulle eikä liikahtanut perässäni tuumaakaan. Pakotin kuitenkin tulemaan, mutta kovin hitaasti ja vastentahtoisesti se kävi. Annoin periksi ja käännyimme takaisin.
Poika mennä pylkytti pää pystyssä ohi meidän tiensuun. Halusi tuonne puolen kilometrin päähän kävelytielle lukemaan koirien uutisia. Ei tarvinnut yhtään perässä vetää, päinvastoin Simo veti minua. Ison tien ylitys juuri ennen kävelytietä on koettelemus. Kun sopiva rako autoissa suuntaan ja toiseen syntyy, löystän hihnaa ja koira juoksee viivasuoraan tien yli kävelytielle.
Siellä sitten siksakataan reunasta toiseen eikä yksikään postikortti jää lukematta.
Ja tyypilliseen poikakoiratyyliin vastaus kortteihin kirjoitetaan niin kauan kuin mustetta pullossa piisaa. Mutta kuin säännöstellen. Aika metkaa.
Kävelytiellä ei tullut koirakavereita vastaan. Mutta paljon niitä on sitä käyttänyt, jäljistä päätellen. Sitä en vaan ymmärrä, että ihmiset antavat koiransa tehdä isotkin kasat kävelytielle eivätkä niitä siitä edes reunaan siirrä, puhumattakaan että pois keräisivät tai ainakin heittäisivät ne lumivallin taakse metsään. Kun sitä kävelytietä käyttävät kaikki sauvakävelijät, lastenvaunut ja jalankulkijat. No, hyvähän minun on puhua kun koirani on niin pieni, että pienet jätökset helposti kiepauttaa muovipussiin ja roskikseen. Onneksi tämä meidän tien sivusta on senverran siisti eli pikku lapioita heiluteltu, ettei kengät likaannu. Kunhan kiertää ne tiensivuun lorotellut sifonkihuntujen näköiset koiranpissat.
No, tulipa aloitettua tää keväinen keskustelu aiheesta koirankakka. Mutta onpahan päivään muutakin mahtunut. Oltiin illan tuntumassa villapeti-esittelyssä. Saatiin hyvää porokiusausta ja paljon tietoa merino- ja kashmir-villasta valmistetuista sänkyvaatteista. Arvokkaita ovat, kai silti hintansa väärtejä. Nukutaanhan me jokainen kolmasosa elämästämme. En kuitenkaan hennonut ostaa muuta kuin torkkupeiton, jonka toinen puoli on aitoa villaa. Toivottavasti sillä tarkenee, vaikka sanotaankin, että "vilu vaippa villainenkin vaimon vierahan tekemä", nämä olivat itävaltalaisia.
Jääräpäisestä pukittajasta ei ollut jälkeäkään, halausten jälkeen raksukupille ja sitten taas kaikki hyvin.
Anja, ylivetokuvat Simosta♥ Lumimieskin kävi ihastelemassa.
VastaaPoistaMeidän Olga ei suostu pitämään sitä pönttöä koskaan. Kohdun positon jälkeenkin valvoimme kaksi viikkoa vuoroissa. Sitten tuli Meri pitämään päiväksi, että päästiin käymään kaupoilla. Piti mennä Mustiin ja Mirriin ostamaan herkkuja, kun Olga oli niin hienosti kestänyt kaiken ja sinä päivänä alkoi helpottaa. Taisimme helpottua vähän liikaa, sillä Päämies pysähtyi tutun autoliikkeen kohdalla ja meni katsomaan autoja. Minä perässä. Tunnin päästä siirsimme koiran herkut ja muonat vanhasta autostamme uuteen ja ajelimme uudella kaaralla kotiin. Aamulla kysyimme toisiltamme: Mitä tapahtui?
Me ei myöskään tajuta, miksi koirien omistajat eivät voi joko viedä niitä pökäleitä kotikompostiinsa tai edes heittää syrjään. Ja mikä koira kakkaa poluille? Koira, jota pidetään aina metrin hihnassa. Olga oiken haluaa syrjään tekemään. Meillä on flexi ja myös merin Dinaa varten on täällä miniflexi.
Anja, sinäkin tykkään kun Simo vähän pukittaa. Minä oiekin pidän siitä, kun Olga on 'minä itte' ja määrää minne mennään ja mitä tehdään.
Hymyssä suin luin tätä päiväkävelykuvausta. Mikä lie Mintullekin tullut kun samaa siksakia vedettiin iltapäivälenkillä. Ja kaikki viestit luettiin tarkkaan.Taitaa olla tulossa se aika jolloin sulhasten sopisi tulla vierailulle.
VastaaPoistaKylläpä Simo on raukeana. Tuo lukeminen on rankkaa puuhaa..
En voinnut lukea, etten olis ääneen hymyillyt.. Simo on kova kundi, vaikka ulkonäöstä päätellen vois muuta luulla, koska toteaisin jopa, et on narttumaisen söpö!!Totuuden nimessä on pakko lisätä nykykiellä, että Simossa on munaa!!!!!!!!!
VastaaPoistaLeena Lumi; Näin näppärästi voi auton vaihtaa uuteen ja ajaa ruokakassit uudella pirssillä kotiin!
VastaaPoistaJoka kevät täälläkin käydään kovaa keskustelua tekstaripalstoilla koirien jätöksistä ja aina sama juttu, että jotkut eivät vaan ymmärrä, että vika on siellä taluttimen toisessa päässä. Simo menee myös niin syrjään kuin mahdollista pyllistämään.
Joo, pitäähän koiralla omaa tahtoa olla, naurattaa vaan, kun saa tahtonsa läpi ja mennä pylkyttää pää ja häntä pystyssä pokkana ohi oman portin.
Minttuli; kyllä se postinkäsittely on rankkaa puuhaa....
Maikku; ihana kommentti, Simo on minustakin söötti ja tosiasiassa pojalla on vain toinen kives jäljellä, kun toinen oli vatsaontelossa ja leikattiin sieltä kolmen tunnin operaatiossa. Mutta munaa jäi riittävästi! HIH.
Olipa teillä kävelylenkki!!!!
VastaaPoistaSamoja kasaongelmia on joka paikassa, ja minusta on uskomatonta, että joku pissattaa koiransa lasten tekemien lumiukkojen kylkeen! Samoin vaivalla tehty lumilinna on alareunastaan/nurkistaa kovin kellertävä :/ Onneksi on fiksujakin koirienomistajia, teillä ainakin vaikuttaa olevan toimiva tiimi! :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEdellisessä kommentissani taas niin typeriä tekstipukkeja että otan uusiksi.
VastaaPoistaTienvieritekstit Simolle sellainen koirulien facebook, kuulumisten kertoiluja.
Me hankimme villavällyt, koko setin aikanaan. Suosivat fibromyalgia särkyiselle helpotukseksi.Onkin ollut.
Vielä kun esittelijä suositti että paras hyöty villasta jos alasti peitoissa. Ukulihan silmää iskien heti että nehän sitten hankitaan jospa mummelinkin saisi paljaana kainaloonsa.
Tuuletusta ja "ulkoistusta" viikoittain kaipaavat hoitona.
Tykästynyt niin vällyihin että pyysin arkkupeitoksenikin laitettaman.
Totta puhut noista koiran jätöksistä. Minua myös sieppaa, kun ei korjata vaikka olisi keskellä kävelytietä. Itse korjaan Niilon jätökset aina. No, en metsässä, mutta muuten kyllä.
VastaaPoistaVarmasti ihana tuo torkkupeitto ja lämmin..:)
sylvi; päivittäinen lenkkimme on ollut hakusessa kovien pakkasten takia, motarin taakse kallioille ei taas pääse liian korkean lumivaipan vuoksi. Näin on ollut pakko tallata valmiita teitä ja joskus lyhentää lenkkiä kylmän vuoksi.
VastaaPoistaSinikkaHelena; Kovasti meidänkin tuttumme, joka esiteli näitä villapetejä, kehui niiden ominaisuuksia ja kertoi itsekin nukkuvansa nakuna villoissa. Helppohan se on uskoakin. Ehkä joskus tulee hankittuakin koko setti, mutta nyt odotellaan sitä torkkupeittoa ensin.
Irmastiina; pitäisi aloittaa sellainen "hiekkalapiokampanja" kaikille vastuuttomille koiranomistajille, lapio vaan pieneen muovipussukkaan lenkille lähtiessä ja sillä on hyvä kipata jätökset metsähallituksen puolelle pois jalkakäytäviltä ja tienvarsista.
Katsotaan, miten peitto lämmittää, parissa viikossa sen pitäisi olla täällä.
Kukkahattuneiti; sorry, jotenkin hyppäsin kommenttisi yli... varmaan kevät kirvoittaa kielet tästä koirankakka-asiasta, mutta ihan aiheesta. Mikään koira ei pissi lumiukkoihin ellei sen anneta, eikä yksikään koira tee kasojaan keskelle tietä (supikoirat kylläkin!) jos sillä on vähänkään taluttimessa löysää mennä reunaan tai ojan taakse. Mutta jos antaa koiransa tehdä tarpeet kävelytielle, pitäisi todentotta olla sen verran älliä, että korjaisi sen siitä pois. Minua harmittaa monet pienet koululaiset ja päiväkotilapset, jotka kulkevat kävelytietä ja saattavat tallata, aikuisethan ehkä ovat oppineet kasoja kiertämään.
VastaaPoistaTulin taas niin hyvälle mielelle koirajutustasi, tuntui kuin olisin ollut mukana lenkillänne.
VastaaPoistaPikolini; kiva jos viihdyit lenkkikaverinamme.
VastaaPoistaPikolini; voi että olin taas niin hätäinen! Kiva kun tulit anja-reginan aittaan lukijaksi! Tervetuloa!
VastaaPoista