Kevät tulla tupsuttelee pakkasviitta harteillaan. Jokohan kohta alkaisi vesi räystäiltä valua ja lumipenkat alentua. Kyllä kai me kahlataan vielä vappunakin sohjossa, sillä lunta on niin paksulti, ettei heti leskenlehdet pääse kukkimaan. Päivät tulevat peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.....
Leskenlehtiä odotellessa kaipaa voimakkaita värejä valkoisen lumimaiseman vastapainoksi. Tässä pläjäys rubiininpunaista, kollaasi kaapista ovien ollessa auki.
Aikas monta ilonpirskahdusta on koettu löytämisestä. Yhtä monta tuskanparahdusta varmaan aina, kun pölypilveä häädetään kaapin sisältä. Mutta iloksi kaikki tämä rakkauden väri!
Voi millainen valikoima upeaa punaista. On siinä monta löytöretkeä tehty. Osaatko sanoa mikä noista kaikista on se rakkain?
VastaaPoistaKyllä taitaa käydä niin ettei maalis maita näytä, ainakaan täällä. mutta toivotaan kumminkin.
Minttuli; tämä on pieni osa rubiineistani. En tiedä, mikä on rakkain, varmaan nuo pikkuporsaat, jotka löysin Gardalta joskus muinoin. Iso possu löytyi keräilymessuilta täältä kotosuomesta. Ehkä nyt ymmärrät sen "vasara-jutun", hih.
VastaaPoistaEiköhän vielä leskenlehti kuki. Mites ne vanhat sanoi, että mikä Marjana malolla se Vappuna vaolla. Milloinkas se Marjan päivä onkaan???
Vau, oletpa oikea keräilijä. Ihania ovat , mutta uskon, että pölyn pyyhkiminen vie aikaa..))
VastaaPoistaNo onpa sinulla aikamoinen kokoelma.
VastaaPoistaKiva niitä on katsella.
Paljon on kerääntynyt kaunista sinulle. Miten todella jaksat pitää ne puhtaana ja ojennuksessa.
VastaaPoistaVanha Marian päivä oli 25/3 mutta nythan se vaihtelee. Ja nykyisin on paljon peltikattoja joilta lumi iloisesti tippuu. Mutta vanha pärekettohan pitäisi lumen paikoillaan sulamiseen asti, se olsi hyvä mittäri. Pärekattoja ei vain enään paljon löydä.
On sulla komee kokoelma. kateellisena katselen ;)Luoja varjelkoot minua hurahtamasta taas johonkin uuteen keräilyyn.
VastaaPoistaIrmastiina; kyllä minä monesti silmäni ummistan pieneltä pölykerrokselta...
VastaaPoistasylvi; tämä on osa kokoelmastani, ehkä viidennes. Joskus muistelen, mistä minkäkin olen löytänytkään.
mummeli; olen Hulda Huoleton ja pyyhin pölyt kun inspiraatio iskee.
Niin, muistelin sitä Marian päivää maaliskuulle vaan enpähän löytänyt seinäkalenteristä sitä sieltä. Kohta ei siis vanhat merkitkään paikkaansa pidä, hih.
Amalia; aina minäkin välillä päätän keskittyä vain kokemusten keräämiseen.
Voihan ANJA-REGINA, hymyssä sui kattellin keräilysi tuloksia, jossa ei edes kaikki ollut näkyvissä, tämän ymmärtää vain toinen keräilijä!? Onneksi minulla on pieni huusholli, on ollut pakko jarruttaa mielitekojani, liikaa on kertynnyt kamaa mullekin ja kun en ole mikääm himosiivoja...niin ja varovastihan sitäkin ois tehtävä koska,kallista/särkyvää on paljon ympärillä....hih-hii...;D
VastaaPoistaMaikku; oikeassa olet, vain toinen keräilijä voi toista ymmärtää! Toistaiseksi elän sulassa sekamelskassa kippojeni ja nekkojen kanssa. Makkari on kuin hevostalli (yli tuhat heppaa nukkuu lasikaapeissa, hih). En oikein tiedä, uskallanko kaikista hulluuksistani edes postausta blogiini laittaa, mutta ans kattoo, hih!
VastaaPoistaNina Vaahteramäeltä, tervetuloa anja-reginan aittaan!
VastaaPoistaUskomaton määrä .... kuitenkin niin rauhallinen väriharmonia ! Muistatko jokaisen tarinan?
VastaaPoistaritvau; en toki kaikkia muista, mutta useimmat kylläkin. Ensimmäinen oli Rejmyren pullo, pieni mutta painava, sekä viinilasi. Ne toin joskus 80-luvun lopulla Ruotsista. Siitä se alkoi ja nyt parisen tuhatta kappaletta kaikkiaan. Joskus on kiva käydä esim. huutiksessa katselemassa nykyhintoja.
VastaaPoistaOn ne kauniita ja ihana väri tuo! Määrä on kyllä uskomaton :)
VastaaPoistaAnja; Punainenhan on rakkauden väri. Olen jo harventanut hankintoja kun kaikki paikat pursuu punaista lasia.
VastaaPoista