tiistai 1. helmikuuta 2011

HIDAS, HIDAS. NOP-NOP, HIDAS

Suomalainen mies tanssilattialla, vie vauhdikkaasti. Parkettien partaveitsi!  Askellus vaan on aina  samaa tangofoxihumppasalsaa. Kaikissa sama askelkuvio. Niin se vaan on ollut. Mutta vaihtumassa on, sillä tanssikurssit täyttyy innostuneista pareista, jotka haluavat oikeasti  opetella  oikein tanssimaan. No, kyllähän za-za-zaankin voi "tangona" askeltaa, mutta on se vaan mukavampaa yrittää siihen oikeata kuviota. Mutta vaikeata se on, vanhasta pois oppiminen. Entäpäs ero jiven ja fuskun välillä? Vanhalle fuskua!

Me prinssipuolison kanssa on yhdessä tanssittu reilut puolivuosisataa. Joskus vie hän, joskus minä! Tai ainakin yritän vientiään toppuutella! Hän kun on sellainen soolotanssija, että polvet hipaisevat lattianpintaa ja siitä  hypähtää kuin naruhyppelijä. Reipastahtisissa irti toisistaan kappaleissa se on vinkeätä katseltavaa, ainakin mitä tanssia seuraavien katseista voi päätellä. Ikämies ja meno reipasta ja riehakasta. Mutta pysyypä hyvässä fyysisessä kunnossa eikä kilot paina. Toista on meikäpunkeron. Kyllä minäkin saan kropan vyyhdet hytkymään omaksi ja toisten iloksi. Ja laivaristeilyillä hytkyä voi hyvinkin, sillä harvoin sinne tuttuja eksyy samaan aikaan. Onneksi.

Kyllä se vaan on ilo silmälle, jos sopusuhtainen nuori tanssipari osaa kuviot ja yhteisen sävelen. Tanssi on kevyttä ja musiikkiin taipuvaa. Joskus vuosikymmeniä sitten, kun mekin nuoria oltiin, kuvittelimme osaavamme tanssia.  Ne luulot rapisivat heti ensimmäisellä tanssitunnilla. Hikihatussa junnasimme perusaskelta tarttumaan selkäytimeen. Kunnes sitten seuraavalla tunnilla oltiin jälleen h-moilasina, että miten se nyt menikään. Tyvestä puuhun nouseminen on hidasta ja vaivalloista. Vanhasta pois -oppiminen on se vaikein asia. Sitkeän yrittämisen jälkeen pieniä ilopisaroita on, kun huomaa, että vanha englantilainen valssi keinuu ja että tangokin taipuu. 

Täydellisyyteen emme kuuna päivänä pääse emmekä tavoittele lainkaan tähtiä tanssin taivaalta. Meille on tärkeintä liikunnan ilo, erilaisten askelkuvioiden osittainenkin oppiminen. Kurssin vetäjät ovat ammattitaitoisia ja neuvovat kädestä pitäen kaikki otteet ja kuviot. Toivottavasti kevääseen mennessä onnistuu myös Säkkijärven polkan tanssiminen, ehkä vähän hitaammassa tempossa, mutta kuitenkin. Ah, se La Cumparcita, se on vaan favorite!!!
Musiikki, liikunta, ilo! Siinä on kaikki elementit terveeseen ikääntymiseen. Ja sopii meille...



16 kommenttia:

  1. Tanssin iloa vaan teille edelleenkin. :)

    VastaaPoista
  2. Unelma; ehkä se joskus iloksi muuttuu, vaikka välillä työläältä tuntuukin!

    VastaaPoista
  3. Tulin tänne vastavierailulle, kun olit käynyt minun blogissani :) Klikkasimpa itseni lukijaksikin, ihania kuvia sinulla täällä! Teksteihisi perehdyn paremmin sitten, kun tämä flunssapöpö päänsärkyineen hellittää!

    Mukavaa alkanutta helmikuuta! :)

    VastaaPoista
  4. Voih kun osaisi tanssia kunnolla ja olisi hyvä viejä. Tuolla meidän isännällä kun on kaksi vasenta jalkaa. Ei se häntä häiritse, mutta minua senkin edestä...
    Mutta ilo on katsoa vanhempiakin pareja jotka osaavat ja tango taipuu..

    VastaaPoista
  5. Minä odottelen sitä ihmettä tapahtuvaksi, että tuo minunkin mieheke innostuisi tanssimisesta, mutta niinhän minä odottelen monilla muillakin tahoilla :P Toinen on tommonen ylirauhallinen, juuri sopiva tämmösen yli-innokkaan touhottajan kumppaniksi, tasapainottaa ;)
    Laivalla on minusta kiva seurata kaikenikäisiä ihmisiä tanssimassa, omatkin vanhemmat tykkäsivät käydä mm valasrannalla tansseissa :)

    VastaaPoista
  6. Tanssitaito on jiännä olemattomiin. Musiikista tykkään ja kaikenlaisesta musiikista laijasta laitaan, noh, en nyt ihan ymmärrä hevin metallia! Jota sitäkin jouvin aikonaan kuuntelemaan kun poijanmoukeet sitä semmosta metelimusaa kuuntel teineinä. Joskus kun tulin töistä ja kotona oli poikiin mutama kamu myös, niin en meinannu ovee pidemmälle piästä sisälle kun subbarista löi semmosen ääniaallon, että oli työntää takas pellolle.
    Mutta tuosta tanssimisesta, hyvin huonosti taijan valssia ja tangoo, tiijän polkan ja jenkan askeleet ja siihen se jääkin. Ihaillen kattelen tv:stä kun on jotain tanssijuttuja kuin ne menee niin sulavasti.

    VastaaPoista
  7. Itse nuorna tykkäsin tanssia, tuo ukkokulta ei.Siksipä harras haaveeni olikin saada joskus hänen kanssaan tanssahdella.Kun sitten valssiin vei,harjoittelun jälkeen, ilosta itkin, niin hyvältä tuntui.
    Jotkut paheksuivat meidän tanssimistamme, sanoin että meillä lääkärin lähete.

    VastaaPoista
  8. Ihania nuo posliinipatsaat, tai figuurit, miten niitä nyt kutsutaankaan, kokonainen orkesteri :) Kyllä tanssiminen oli aikoinaan hauskaa, melkein joka lauantai lavoilla tuli käytyä silloin ennen "tyttönä ollessa". Tanssi on hyvä ja liikunnallinen harrastus!

    VastaaPoista
  9. Tanssin taika jo jäänyt kauan sitten, ensin siitä vierotti kipeytyvä lonkka ja sitten kipeytyvä polvi, tanssi siinä sitten. Mutta voi, miten sitä nuorena rakastinkaan, myös rinnallakulkija oli hyvä tanssin taitaja.

    VastaaPoista
  10. Tuuletar; kiva kun tulit ja jäädäksesi! Toivottavasti flunssasi paranee ja aurinkoisia päiviähän tässä jo odotellaan. Minulla ei flunssaa moneen vuoteen, avantouinnin ansiosta.
    Ja ehkä myös kuusenkerkkäsiirapin.

    Minttuli; meidän ohjaajat sanoivat, että kaikki tanssikuviot on oikein, sillä kukin tulkitsee musiikkia omalla tavallaan tanssia. Mutta kyllä sen huomaan, että tanssiminen on mukavampaa, kun sitä jotenkin on osaavinaan!

    Kukkahattuneiti; te olette niin nuoria vielä, että opitte vaikka kuinka hyvin. Jos tanssin ottaa liikuntana - niinkuin me - se on kivaa ja rentouttavaa. Paljon nuoria pareja on meidän kurssilla mukana ja jotkut ihan alkeista aloittavat. Mukaan vaan.

    oman onnen seppä; tanssi on paljon viejästä kiinni, naisenhan ei tarvitse ns. osatakaan. Meillä myös nuoret pitivät kaiuttimet kaakossa mutta nyt meillä soi vaan haitari vanhaa tanssimusiikkia ja piano mieskuorolauluja. Hm!

    SinikkaHelena; Monet paheksuvat tanssia, mutta se on liikuntaa parhaimmillaan eikä siinä ole mitään paheksuttavaa. Lääkärit voisivatkin antaa lähetteitä, kyllä kunto paranee, vaikka vain englantilaista vanhaa valssia tanssisi. Ja noissa mummokerhoissakin harjoitellaan salsaa!

    Anja; Tuon tanssiparin prinssipuoliso osti Reykjavikista, kun minä sitä halusin vaikka en hintaa tiennyt. Ei ollut ihan halpa, varon sitä kolauttamasta kaapinkulmaan! Nämä kirjavapöksyt on sitten tsekkiläisen D Urbachin figuureja, huutonetistä ja kirppareilta löydettyjä. Jep, joka viikonloppu käytiin lavoilla silloin ennen, ei haitannut matka eikä hyttyset!

    mummeli; niinhän se on, että nuoruusajalta kantaa mukanaan ihania muistoja, myös tanssimisesta. Paljon täälläkin mummot ja papparaiset tapaamisissaan laittaa jalalla koreasti ja saavat kuntoliikuntaa.

    VastaaPoista
  11. Ois se kiva tanssia, mutta kun selkä ei taho :(

    VastaaPoista
  12. Huomasin, että kaikilla on mukavat muistot tassimisesta, niin on minullakin, pakko vain todeta, että tanssit on jo tansittu! Oliko sulla omasta takaa ne posliinit, kenties keräilet niitä?? Tykkäsin...:)

    VastaaPoista
  13. Tanssiminen on ihanaa ja varsinkin juuri perisuomalaiset vanhat tanssit. Ikävä kyllä miehellä on tanssiessa kaksi vasenta jalkaa, joten ei onnistu mikään kuvio. Oikein hyvä liikuntamuoto se on.
    Kivoja patsaita siellä hyllyssä.

    VastaaPoista
  14. Amalia; hyvä musiikki vie myös mielikuvitusmaailmaan tanssimaan..

    Maikku; Nämä tanssijat olen poiminut omikseni, tanssijapatsaan Islannista ja Urbachin soittajat ja tanssiparin kirppareilta ja huutonetistä.

    VastaaPoista
  15. tanssi onkin mukavaa ja terveellista liikuntaa.Ja mikas sen mukavampaa,kun sita voi harrastaa oman siipan kanssa.
    İhanat pikkuiset tanssijapatsaat.

    VastaaPoista
  16. Sateenkaari; taitaa tuo prinssipuoliso innokkaampi tansseihin kuin minä! Liikunta tekee kyllä hyvää, taas viikonloppuna hyvä tilaisuus laivalla harjoitella!

    VastaaPoista