Sukset on vielä autokatoksen vintillä. Vanhat Lampiset, pohjat valkeina hankien kosketuksesta. Mutta kärjet kippurassa edelleen. Ja siteina "rotanloukut", jotka nipistivät monin tiukasti pysymään huimimmissakin hypyissä.
Vaan ei hyppelytä enää.
Ihan oikeasti; pitäisi edes lumikengät ulkoiluttaa. Metsässä on niin vahva lumikerros, että saappailla tallustelu ei onnistu. Simokin ihan auraa lunta mennessään, paikoin vain korvanlehti pilkahtaa kinoksesta.
Mutta kaunis on maailma. Huikaisevan kirkas taivas ja lepän oksissa uinuvat silmut.
Eilinen tuulenpyörre ei saanut pudotettua kaikkea lunta puiden oksilta, eikä sää ei ole ollut niin lauhaa, että lumimassa katolta olisi vieläkään irronnut. Osa lumesta on lapioitu alas varsinkin lumiesteiden kohdalta.
Lunta jäi myös kirjosieppojen mökkerön katolle, vaikka puiden oksistosta jo osan lumesta tuuli pudotti.
Tämä kuva on jo kaksi päivää sitten otettu, jolloin lunta oli vielä oksistossa melkoisen paljon.
Aurinko tuo säteillään sisimpään tunteen kevään lähestymisestä. Talven selkä on taittumassa, vaikka hiihtokelit jatkuvat vielä pitkään. Ennustuksia lumen sulamisesta ei kannata vielä ladella, sillä auringolla ja kevätsäällä on hurjasti tekemistä näin paksun lumimassan sulattamisessa. Vieläkin lisää lunta on luvassa.
Ihmettelin joskus sanontaa "mikä Marjana malolla, se Vappuna vaolla". Onhan useana vappuna ollut vielä vähintään räntäsateita. Nämä lumet minulle jo riittäisivät ihan hyvin, vaikka toisaalta.... onhan ollut ihan oikea talvi myös täällä eteläisessä osassa maata.
Jospa nyt kuitenkin kaivaisin lumikengät varastosta ja lähtisin tarpomaan takapihan metsikköön. Saisivathan jänikset ihmetellä jättiläisen jälkiä hypellessään hangella edestakaisin.
Niin, ja rva Kartanonrouva on avannut oman blogin täällä ja luvassa on räväköitä mielipiteitä. Käy kurkkaamassa!
Kyllä auringon lumo on niin hienoa. maisema muuttuu ja mielikin pomppaa jo kauas kevääseen. Upeita aurinkokuvia!
VastaaPoistaLepänoksia minäkin täällä katselen, niissä on jotakin keväistä. Tänään näkyy aurinkokin pilkahtelevan. Hyvää tätä viikkoa!
VastaaPoistaKaunista talvea, huikaisevan sinistä taivasta ja kimallusta. Hienot kuvat, varsinkin ylimmmäinen on huippu.
VastaaPoistaHelmikuussa heilahtaa, sanottiin ennen, kun tarkoitettiin lumituiskuja. Ei kyllä enää olis väliksi.
Lumikengät olisivat tarpeeseen. Sukset on
täällä kaivettu esiin, saa nähdä minä päivänä ladulle innostun.
Kiitos vinkistä, kurkisten blogiin.
Ja minä lähden nyt hyvin ansaitulle lenkille...Sirin kirja otti vähän 'hengen päälle'.
VastaaPoistaAnja, unohdit mainita, monellako arvalla olet mukana arvonnassani...
Mietin tässä, että kuins mulle kävis jos menisin näille lumille ja kaatuisin!??? Olen nykyjään niin onnetoman kömpelö etten pääsis ominneuvoin ylös, kädet vajois hankiin ja jalatkin niin lyhyet ettei niistäkään apua olisi! Ilman muuta olisin yksin lähtennyt sille lumiseikkailulle, siis siellähän räpiköisin...en lähe, onneks toi järkikulta pelittää viellä, ainakin silloin tällöin...;)
VastaaPoistaKauniit, ihan keväiset kuvat ♥
VastaaPoistaHuomenna on helmikuu ,kivaaaaaa!
Hienoja kuvia . Talvinen maisema on niiin kaunis . - Suksista puheenollen , minullakin on tallessa vanhat sukset , varmaan Lampiset . kerran oli juttua , että ne alkuperäiset , joissa on oikein nimikirjoitus , ovat kerrassaan arvokkaat . Minähän kävin varastossa tutkimassa ja tulin siihen tulokseen , että aidot ovat .
VastaaPoistamummeli; kohti valoa ja aurinkoisia päiviä mennään.
VastaaPoistaFamu falsetissa; samoin sinulle mukavaa viikkoa. Lepänoksien lomasta pilkistävä auringonsäde on lupaus keväästä.
Minttuli; sinähän jo hiihtelet, minä vasta ajattelen lumikenkäretkeä umpihankeen.
Leena Lumi; en ihmettele jos Siri vei voimiasi. Vastasin jo arpalippujen määrän blogiisi.
Maikku; pehmeään lumeen kyllä minäkin välillä tömähdän, suksillakin. Siellä sitten sätkyttelen kunnes paljas maa on allani ja saan tarrattua maapallon kahvoista kiinni! Nim. kokemusta on viime talvelta! hih.
seijastiina, näin jää tammikuu taaksemme.
kyllimarjaana; hienoa että sinulla on aidot. Omieni aitoudesta en tiedä, Lampisen lamelleiksi niitä kutsuttiin. Pitää käydä tarkistamassa, kunhan prinssipuoliso ne vintiltä alas pudottaa.
Ihanat talviset kuvat, ja laulukin on ihan oikein.
VastaaPoistaSe laulu oli unohduksissa, otin esille Siukosen laulukirjan ja katsoin , näin se oli kuin kirjoitit.
Helmikuun hanville vain
sylvi; jossakin muistin lokeroissa nämä Siukoset on uinumassa ja pulpahtelevat esille yllättäen.
VastaaPoistaNyt ovatkin hienot hiihtokelit. Sukset ovat jo jääneet jonnekin matkan varrelle.
VastaaPoistaTäytyy vään ihastella kauniita talvisia kuviasi. Ensimmäinen kuva on suosikkini.
Unelma; monelle meidän ikäisistämme on käynyt samoin, ainoat sukset jotka seuraavat mukana ovat persukset! Niillä ei voi hiihtää, mutta lasketella kyllä! Kiva jos pidit kuvasta.
VastaaPoista