Minulla oli koirakuume korkeimmillaan kolme kevättä sitten. Luin ahkerasti Keltaisen Pörssin kaikki koirienmyynti-ilmoitukset. En ollut varma, millaisen haluaisin, katsastin valikoimaa viikkotolkulla. Uskokaa tai älkää, olin langeta ansaan. Löysin lupaavan bolognese-pentueen Espoosta. Jätin sähköpostiviestin kasvattajalle kysellen pennuista ja niiden sukupuusta. Tiesin, että kyseessä on pieni italialainen kääpiörotu, mutta kokemusta rodusta ei minulla ollut.
Sain vastauksen viestiini. Vaikutti lupaavalta ja saisin jopa nähdä pentueen. Kun sitten asiaa tarkemmin sovittiin, ilmeni, että pennut olisivatkin Tallinnassa nähtävinä. Koska oli muutenkin tarkoitus käydä asioita hoitelemassa, sovin tapaamisen nähdäksemme koiravauvelit. Kolmen puhelinsoiton jälkeen seisoimme Rootermannin lähellä sijaitsevan kerrostalon ulko-ovella.
Suurehkossa uudessa huoneistossa asui nuori perhe, kaksi lasta, joista toinen vasta konttausvaiheessa. Perheenäiti kantoi pienen vaaleanruskean koiravauvelin olohuoneen sohvalle näytille. Koska hain poikapentua, hän kertoi, että pentuja olisi kolme, joista pienin poikakoira. Pyysin nähtäväkseni. Ja voi Luoja, eteeni tuotiin pikkuruinen mustavalkea "kaalimadon" näköinen 5-viikon ikäinen koiravauva. Näytti ihanalta, suloiselta suorastaan. Miten niin pieni voi syödä, kun sillä ei ole emoa, ei hampaita liioin. Voi ei sentään.
Halusin nähdä myös pentujen emän, mutta sen sanottiin olevan jossakin Rakveren takana maaseudulla! Kysyin, miten on mahdollista, että viisiviikkoiset pennut on erotettu emostaan. Vastattiin, että he ovat "pelastaneet" pennut, koska ne oli aiottu lopettaa siellä.
Lääkärintarkastus ja rokotukset luvattiin hoitaa pikapikaa. Ihmettelin, miten koiran voi tuoda Suomeen. "Viet sen laukussasi helposti tai voimme tuoda sen sinulle Suomeen satasen lisämaksusta!" Lupasin vielä harkita asiaa. Poikani oli varoittanut minua haaveilemasta koiranpennusta Virosta. Nyt ymmärsin, miksi. Olen itse kasvattanut joskus cockereita ja tiedän tarkkaan, ettei pentua vieroiteta emästä viisiviikkoisena tai jopa sitä ennen.
Toinenkin huuhaa tapahtui näillä koiramarkkinoilla. Englanninkielinen opiskelija myi kääpiökoiriaan muka siitä syystä, että oli palaamassa kotimaahansa. Kun kysyin näistä koirista, sain useita, useita sähköpostiviestejä. Koirat olivatkin mummon luona jossakin, lentomatka koirille järjestyisi jos maksaisin etumaksuna satoja euroja. En maksanut. Jatkoin Keltaisen Pörssin lukemista ja deletin sähköpostiviestit.
Ja sitten nappasi. Löysin vanhasta kotipitäjästäni pentueen, jossa yksi ainoa poika oli vielä vapaana. Kävin mökkireissulla heti katsomassa pentuetta ja olin myyty. Pennut olivat hyvinvoivia, emo rauhallinen ja hyvin hoidettu, rauhallinen parsonterrieri. En empinyt hetkeäkään. Onneksi. Sain pienen rakkaan Simo-koirani.
Kannatti jättää tallinnalaiset pentutehtaan koiravauvat, vaikka sääliksi kävi niin että koski. Joskus vieläkin ajattelen, mihin ne koiravauvelit lopulta päätyivätkään.
Minäkin luin niistä pentutehtaista. Surullista se on, että eläimet joutuvat kärsimään välinpitämättömien ihmisten armoilla.
VastaaPoistaVoi noita Simo-vauvelin ihania tassuja. :)
Tämä pentutehtailu saa mielen niin surulliseksi etten voinut katsoa eilistä ohjelmaakaan.
VastaaPoistaVajaa viisi vuotta sitten törmäsin täällä kotomaassakin samaan asiaan koirakuumeisena. Lehdessä ilmoitettiin Lagotto Romangolon pentuja. rotu joka kiinnosti kovin, soitin ja kyselin. Pentuja ei ollut edes rekisteröity. voi vaan arvailla mistä oli kyse..
Minttu sitten haettiin Kainuusta ja katua ei ole tarvinnut.
Aivan ihania kuvia on Simosta taas olet laittanut. Rapsutukset hänelle!
Minä olen myös törmännyt kaikenlaisiin hämäräheikkien koiranpentuilmoituksiin kun olen nyt koirakuumeessa palstoilla pyörinyt. Kyselin myös uteliaisuuttani yhden paperittoman pennun perään, sieltä tuli mitä ihmeempiä satuiluja vastaukseksi, huonolla suomella...
VastaaPoistaNyt kuitenkin olisi asiallinen kasvattaja kiikarissa, kovanhintaisia vaan ovat pennut :/
Kukkahattuneiti; älä vaan sorru virolaiseen pentukauppiaaseen, ellet ole ihan varma, mistä pentu on lähtöisin.
VastaaPoistaNykyään lemmikistä saa maksaa, varsinkin, jos on puhdasrotuinen. Eikä ihan ilmaisia ole bastarditkaan. Toivottavasti löytyy ikiomasi.
Tuollaiset ihmiset kuuluu vidä saunan taa.....On minun mielipide.
VastaaPoistaAmalia; olen tasan samaa mieltä.
VastaaPoistaTeistä voi olla outoa,mutta olen alle 14-vuotias tyttö.Tänne minut ajoi kiinnostus koirista ja rakkaus näitä kohtaan.
VastaaPoistaMeillä on ollut rottweiler ja nyt pohjanpystykorva ja pian saan amerikanakitan.
Inhoan ihmisiä jotka pentutehtailee piittaamatta koirien terveydestä,asuinolosta,ruuasta ja muusta mitä ne tarvitsevat!!