AAMUN AVAUS ANJAN TAPAAN
Luminen vaippa aitojen päällä,
jäniksen jälkiä lammikon jäällä.
Punatulkku jo männyssä huiluaan avaa;
oravat eestaas runkoa ravaa.
Laskeudun hyiseen avantoon
kylmään, hyytävään nautintoon.
Mittailen mielessäni vain aikaa -
minuutit täyttyy, on kylmässä taikaa.
Nousen jo vedestä, pyyhkeen sisään
ja töppöstä toisen eteen lisään
kun kiiruhdan pesuhuoneeseen.
Suihkun lämpöön suloiseen!
”Mikä ei tapa, se vahvistaa”-
mottoni tänäänkin olla saa.
Aamuinen pulahdus hyiseen veteen
nostanee seinää jo aremman eteen.
Minulle temppu vaan terveyden takaa,
kun toiset flunssan kourissa makaa.
Helppo on syksyllä uimista jatkaa.
Aamusta aamuun lyhyttä matkaa
lammelle reippaasti askeltaa.
Pulahdus taatusti rentouttaa!
Poissa on kolotus, hartian kivut,
polvien jäykkyys ja kireät sivut.
Jokainen varmaan rajansa tietää,
ja minä en lääkkeitä taida sietää.
Avannon viileys potkua antaa,
se arjessa minua terveenä kantaa;
nousee nyt jalka ja samalla mieli,
on hymykuopat. Ja laulaa kieli!
Siis jäljet eivät tässä kuvassa suinkaan ole jäniksen, mutta olis kuulostanut runosessa hassulta, jos olisvat siinä prinssipuolison jälkinä. Tai Simon, joka ei jätä yhtään aamuista uintireissua väliin. Simolla on lammen rannalla oma keppi pystyssä taluttimen lenkkiä varten. Siellä se nuuskuttelee lumista maisemaa, avantoon varoo tipahtamasta. Vaikka lammessa on ruutanoitakin...
Olet sinä muuten aikamoinen tyttö!!!!!! ;)
VastaaPoistaOikein hyvahan tuo runosi on.
VastaaPoistaKylla monet sanovaetta sairaudet pysyvat loitolla,kun harrastaa avantouintia.
İhanaa sunnuntai-iltaa
Oikein hieno runo, lausuin sen oikein ääneen :) Alkoi itselläkin tehdä mieli kokeilla avantoa. Vaikka olenkin lähipiiristä se, ketä on ensimmäisenä keväällä ja viimeisenä syksyllä uimassa mökillä (merivesi), en silti ole koskaan avantoa kokeillut. Joskus ala-yläasteella oli koulun leirikoululla mahdollisuus, mutta siellä olisi pitänyt tallustella paljain jaloin jäistä polkua ensin laiturille, ja se itsessään osoittautui jo aivan liian kamalaksi koettelemukseksi :D
VastaaPoistaHyvä on runosi. Olisipa runosuoni. Oletko julkaissut runojasi kirjana?
VastaaPoistaMukavaa sunnuntai-iltaa!
Olihan soinnukas runonen, ihan tuo hyvälle tuntui sanoo hän joka ei nuista runojutuista juurikaan muuta ymmärrä kuin että niissä yleensä on nuo loppusoinnut.:)
VastaaPoistaTosi hyvä runo, ja pitkä. Täytyy kyllä olla sanoittajan taitoja, että tuollaisen tekaisee.
VastaaPoistaAika hieno, etten sanoisi loistava riimittely avantouinnin ihanuudesta. Kyllä se opelle kelpaa esitellä.
VastaaPoistaPS. Kuvailet niin hyvin tuossa harrastustai että jos olisi avanto lähellä pakko olisi mennä kokemaan.
Anja, yksikään riimi ei tökkinyt, vaan hyvin kunnossa oli riimi sekä rytmi. Ja runo oli myös ihan sun näköinen!
VastaaPoistaHyvänen aika, mikä tarmonpesä sinä oletkaan!
Kiitos kaikki kommentoijat! Niin se vaan tämäkin maanantai alkoi avantoon sujahtamisella. Ajatelkaas, ympärillä hiljaisuus, lintulaudalla pörröturkkinen orava ja viereisessa koivussa punatulkku odottamassa vuoroaan auringonkukan siemenille. Ja vanharouva kaulaansa myöten avannossa, lammikon ympärillä huurteinen koivikko, pakkasta -6 astetta ja tikapuiden yläpuolalla keltainen jättipyyhe odottamassa avannosta nousijaa. Hih, se on elämätä, elämätä...
VastaaPoistaHieno ja elämäniloinen runo. Toivottavasti saat vielä kauan pitää hyvän terveytesi. Noilla eväillä se varmaan onnistuukin. :)
VastaaPoistaUnelma; kävin tänä aamunakin terveyden lähteessä.:)
VastaaPoistaHyvä runo ja kiva aihe siinä. Tykkään riimirunoista ja rustailen niitä itsekin pöytälaatikkoon, joskus myös tänne. Kelpaa näyttää opelle.
VastaaPoistaMarkka; runojen rustailu on hauska harrastus, minullakin paperilappusilla pitkin huushollia. Vasta nyt olen alkanut siirtää niitä koneelle sitä mukaa kun tulevat eteen....hih.
VastaaPoista