KAIKKI KULTAA MIKÄ KIILTÄÄ

Muutamia vuosia sitten osallistuin erään tuttavani pitämälle kurssille, missä alusta pitäen valmistimme peileihin ja tauluihin kehyksiä, seinäkelloja, jne. Innolla kiersimme etsimässä myös valmiita kipsitöitä, jotka kaikki sitten kullattiin tai hopeoitiin ja lopuksi patinoitiin. Työ tehtiin monessa eri vaiheessa ennen lopullista kultaamista.

Aivan ensiksi hankittiin peilin kehystä varten tavallinen puukehys. Sitten keitettiin jänisliimasta ja selluloosasta sekä liitujauhosta kiinteä taikina, jota vaivattiin tasaiseksi. Taikinasta otettiin sitten massaa valmiiksi voideltuihin muotteihin kulmakoristeita varten. Koristeiden jäähdyttyä ne liimattiin kehyksen nurkkiin ja jätettiin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen niitä tasoiteltiin kostuttamalla ja puuveitsillä kaivertamalla kuviot selvästi näkyviin. Kun kulmat olivat halutun tasaiset ne hiottiin vielä kangastilkulla, lakattiin ja jätettiin taas kuivumaan. Toinen lakkaus tehtiin uuden hionnan jälkeen. Kuivateltiin taas. Sitten oli aika sivellä pintaan mixtion ja varoa koskemasta sormellaankaan öljyttyä pintaa. Kun öljy oli tietyn ajan "kuivunut" työn pinnassa, levitettiin höyhenenkevyet kulta- tai hopealevyt öljyttyyn pintaan ja paineltiin sen jokaiseen kohtaan.  Kultauksen tartuttua pintaan ylimääräiset kultahippuset kerättiin paikkalapuiksi.

Kullattu pinta lakattiin ja viimeiseksi siveltiin patinaväri, josta suurin osa pyyhittiin pois, jotta koristeen kuvio saataisiin hyvin esille. Kun kaikki näytti hyvältä, lakattiin vielä kertaalleen ja näin oli monivaiheinen ornamenttikuvio valmis. Tämä seinäkello on tehty vesivanerilevyn päälle ja kellotaulu kiinnitetty sitten viimeksi.

Paljon kullattiin myös valmiita kipsitöitä, ne lakattiin ensin useampaan kertaan välillä hioen ja saatiin hyvä pinta öljyämistä ja kultausta varten.

Tuolta ajalta minulla on vielä pakastimessa taikinaa, venelakkaa ja öljyä sekä kulta- ja hopealevyjä odottamassa uutta inspiraatiota. Tahtoo vaan olla jo seinät täynnä entisistä ja lapsillakin jo jokaisella omat peilit ja lampetit. Ja muutamia on jo tullut korjattavaksikin, niinkuin tämä David, jonka jalka meni poikki!

Näitä pieniä enkeleitä on pyrähdellyt useampiakin maailmalle ihmisten iloksi.

Työ oli niin mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa, että väkersin kolme sarjaa isoja peilejä ja niihin kuhunkin kynttilälampetit, samoin seinäkelloja rakensin kolme isompaa ja yhden pienemmän. Pikkupeilien kehyksiä muutamia ja sitten tietysti lukematon määrä valmiita kipsitöitä kultasin tai hopeoin ja patinoin.

Nyt on ollut niin pitkä luova tauko, että pitäisi tarttua innostuksen pisaraan ja kullata edes kaikki valmiina odottavat kipsityöt. Mutta huh, tuo Davidin koipikin on odotellut korjaamista valmiiksi asti jo vuosikaudet, vaikka siinä on vain nilkan korjaaminen ja paikkamassa siinä on jo valmiina. Tällaista se vaan on tilpehöörimummin ajankäyttö nykyään. Mutta kyllä minä vielä joskus.........