keskiviikko 5. tammikuuta 2011

KÖLLYKKÄKERHO

Vuoden vaihduttua iskee valtava hinku jenkkakahvojen sulattelemiseen. Kuntosalit ja kituutuspenkit pursuavat zumbaajia ja uimahallin kuntouintirata vesijuoksijoita. Hyvä näin. Ja joka lehdessä on ohjeita ja vihjeitä ja taulukoita ja laskureita. Mutta, mutta.... Ei sitä tietoa puutu, puuttuu vain sen soveltaminen omaan henkilökohtaiseen elämisentapaansa.

Vuosia on jääkaappini ovessa ollut kaikenlaisia vihjeitä:
- tai sitten ollaan liian heikkoja diettiä varten!

Ja näin Hirmuisilla:
Ei ole helppoa Helgallakaan, jos nyt ei sitten Haraldillakaan. Ja taas kiloista kysymys.

Tässähän on perustotuus. Olet sitä mitä syöt, ja jos syöt kaiken, mikä ei karkuun pääse, kilot kertyy.

Vaan jos et sitten millään saa otetta terveempiin ja laihduttaviin elämäntapoihin (siis 5 %:n painonpudotus jo auttaa verenpaineessa ja diabetesuhkassa, sanotaan), niin sitten on vaan tyytyminen tähän arkiseen mantraan:
Vaikka toteutuessan tämä olisi kyllä karhunpalvelus ystävilleni! Huh. Siis pakko itse yrittää jättää muutama kilo vaikka karkuun juosten ja pois köllykkäkerhosta.

8 kommenttia:

  1. Voi vitsi, miten hyvä postaus ja niiin totta!
    Mutta perusluonto on huono, ja herkutella pitää ja siitä saan minäkin kärsiä, nyt pitäs lähtee lenkille.
    Tuo jääkaappimagneetti on kiva, missä virtahepo, mullakin samoja.
    Minulla on norsu takaapäin, siinä lukee:
    En ole lihava, olen isoluinen.
    Tuo on myös hauska tuo ajokoira, ne ei oo ainakaan lihavia kun pupun perään pääsee.

    Mukavaa loppiaista, sittenhän nuo arkipyhätkin loppuu, kunnes keväällä, ihanana keväänä on pääsiäinen ja vappu samalla viikolla ;D

    VastaaPoista
  2. Onpas hauskoja mietelauseita! Tässä savolainen viisaus "se on syötävä- köyhtyy suap, mut ei laehtuu"
    Mukavaa loppiaista.

    VastaaPoista
  3. Ehkä tuo alimmainen on se, johon täytyy
    turvautua.
    Yritän kuitenkin olla ilman suklaata ja lakritsia koko tammikuun.

    Iloista loppiaista!

    VastaaPoista
  4. Ei ole mikään niinkuin ennen, senhän huomaa tullen, mennen.Peiliin vaik ei katsoiskaan, paljastuu totuus muuten vaan.
    Vuosirenkaat ympärilläin, nehän kasvaa päivittäin, pakko tunnustaa on kyllä, ei vyökään vyötärölle yllä.
    Vaakaviisarikin vippaa, lohduta ei tipan,tippaa sanonta et vuosikertaa olethan sä vailla vertaa.
    Ongelmaan lie apu mistä, kohta muuten pitämistä hyllyvissä läskeissäni, näin surkuttelen itseni.
    Untakin näin vartaloista, niin siroista ja sutjakoista, oi jospa hoikka olla voisin, olotila oisko toisin.

    Nämä riimini olen ulkoa jo oppinut, vaan olotila ennallaan..Parannuksen paikka siis täälläkin.

    VastaaPoista
  5. Jaa-a, samako on toive kaikilla. Itse en jaksa siihen panostaa vaikka syytä olisikin. Nyt kun taas pääsisi lenkikke Himmun kanssa, niin olo olisi paljon mukavampi, siihen kun on tottunut, mutta aika aikaansa kutakin. Nyt tuli Himmu kotiin joten vähitellen sitten me taas opetellaan lenkkipolut´uudestaan.
    Hyvää loppiaista!

    VastaaPoista
  6. seijastiina; tämä teema toistuu joka uuden vuoden alettua! Vaan yleinen tuntuu olevan ongelma lehtien laihisjuttujen perusteella. Lihavat on leppoisia, sanotaan. Mutta se ei pidä paikkaansa, lepsuus ehkä paremminkin. Ainakin minulla.

    Minttuli; äitini lause usein jouluna oli, että "silloin on hyvä olla, kun on syönyt niin paljon, että on paha olla" ja hänellä oli aina sorttimenttia joulupöydässä. Kai iskostunut takaraivoon ja siitä en ole päässyt irti!!!

    Sirpa; minäkin olen "nenävalkaisussa" eli vältän tiettyjä ruoka-aineita.

    SinikkaHelena; ihana runo, sopii myös suoraan minulle kilokamppailuineni. Uneksitaan hoikemmasta olosta, mutta yritetään tehdä läskeille jotakin....

    mummeli; toivottavasti saat pian Himmun lenkkikaveriksi.

    VastaaPoista
  7. Tuo on kyllä niin totta, samaan kerhoon kuulutaan! Tietoa on, mutta se tuppaa aina jossain vaiheessa unohtumaan... Nyt olen marjoja sulatellut pakkasesta ja niitä syönyt ja juonutkin smoothiena. Onneksi meidän Leevi-koira käyttää minuakin väliin lenkillä :)

    VastaaPoista
  8. Anja; meillä on myös marjojen hävittämiskampanja meneillään. Blenderillä suhautan milloin minkäkin laista juotavaa niistä. Ulkona oleva äitini vanha pakastin on ollut varalla ja sekin vielä puolillaan. Urakkaa on, mutta niin on jenkkakahvojenkin kanssa! Tsemppaillaan.

    VastaaPoista