torstai 6. tammikuuta 2011

LOP-LOP-LOPPIAINEN

Tänään taivas hiutalehtii ja lämpötila juuri nollan alapuolella. Aamuhämärissä luminen polku petti jo jalan alla tarpoessani kohti mustaa aukkoa metsän reunassa. Avantoa ei tarvinnut paljon avata, vain reunoista oli hieman kaventunut. Mutta olo autuas ja hyvä alku loppiaispäivälle pulahtaminen kylmään veteen.

Kastellessani viherhuoneessa huomasin perhosorkidean nuppujen avautuneen. Koskaan aikaisemmin en ole saanut niitä uudelleen kukkaan, tyhmyyksissäni olen heittänyt ne roskikseen kököttämästä. Nyt puhtaan valkeat kukat ilahduttavat.
Ja toisessakin kukkavarressa versoo nuppuja. Joulukaktus sensijaan on palannut arkeen ja pelkkään vihreyteensä.

Viimeiset joulukoristeet ja tontut muuttavat tänään vuodeksi kaapin laatikkoon. Näitä veitikoita on makoillut ja puuhaillut joulun ajan ruokapöydällä ja keittiön työpöydällä. Nyt ovat kasassa valmiina säilöön.
Joulu on ohi. Onneksi. Nyt odotellaan ensin pääsiäistä, sitten vappua ja vihdoin juhannusta.

Loppiainen menee lorvaillessa. Tosin olemme saaneet kutsun päiväkahville yli yhdeksänkymppiselle ystävällemme, joka puolestaan saa pussin mustikoita ja tyrnimarjoja tuliaisiksi. Simo jää kotiin ja koirulin käpälään kudoin pitkän sukan, ei meinaa koiven kalvaminen millään loppua. Ensimmäiset on jo parantuneet, mutta poikapa jältti uuden läiskän polvensa yläpuolelle. Nyt on sukka jalassa eikä nuoleminen onnistu.

Tuossa Simo loikoilee korituolissa, on aina täällä alakerrassa lähellä, kun minä olen koneella näpyttelemässä.
Se poika osaa ottaa rennosti, oli joulu tai loppiainen.
Välillä toki valppaana seuraa, mitä ympärillä tapahtuu. Käpälä on käärittynä ja helposti kyllä antaa sitä hoitaa.

Ja amaryllis. Se on avannut kaikki kukkansa hehkuttaakseen jouluajan viimeistä pyhäpäivää.
En malta olla laittamatta vieläkin kuvaa tästä upeasta joulukukasta.
Niukasti olen sitä kastellut, joten varsi ei ole kovin kasvanut, ainoastaan kukat auenneet.

Jess. Nyt on aika laittaa tämä joulu naftaliiniin. Viimeiset joulusuklaat toivottavasti joku muu kuin minä napsii poskeensa. Minä päätin karttaa kaloreita.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Onneksi joulu on joka vuosi. Päivä alkaa pidentyä ja ajatus lentää kevättä kohti.

8 kommenttia:

  1. Kaikki loppuu aikanaan.
    On se vaan kiva on näitä jouluja ym. pyhiä.
    Voi kotia aina vähän muuntaa erinäköiseksi.

    Kaunis amaryllis, omani on jo kukkinut.

    VastaaPoista
  2. Kauniit kukat on sinulla. Tuo puhtaan valkea orkidea on niin hieno, ja harvemmin sitä tapaa.

    Simolla se on sama vaiva kuin meidän Mintulla. Minttu vaan nyhtää heti kaikki kääreet ja sukat pois.. Onneksi Betadine ja kortisonivoide yhdessä tuo avun.
    Ja valoa kohden nyt hyvää vauhtia mennään terveisin.

    VastaaPoista
  3. Simo siinä söpösti ottaa toipilaana rennosti, ihana ♥
    Perhosorkidea on upea, katselin kaupoissakin ostaakseni, mutten kuitenkaan.
    Kaunis.
    Ja amaryllis on kaunis myös aina, itsellä jo toiseen on tullut lehtiä pari pitkää, toinen kukkii vielä.
    Minä pidän vielä kiinni joulusta, kun kuusi on hyvä eikä karise, olkoon vähän aikaa vielä :D

    Leppoisaa loppiaista Anja ♥

    VastaaPoista
  4. Sirpa; Nuuttihan se lopullisesti vie joulun mennessään. Mutta vuoden päästä on taas joulu.

    Minttuli; Simolle kudoin jalan mittaisen "sukan" ja siihen yli selän nauhan, joka sitoo myös toisen jalan "kainaloon" lyhyemmän varren. Hyvin kestää tämä jalassa. Siteet saa päivällä olla rauhassa, mutta yöllä aina askarteli ne pois ja luttasi käpälää antaumuksella. En ole öisin hennonut pitää muovikuuppaa päässä kun kopsuttaa sitä joka paikkaan, päivällä kylläkin välillä on se päässä.
    Kun ei pääse nuolemaan käpälää, paranee helpommin. Ja voide kestää käpälässä.

    seijastiina; sain tuon perhosorkidean keväällä ystäviltäni ja nyt sain kuin sainkin sen uuteen kukkaan. Amrylliskin on vävyn tuoma ja mahtavasti kukkii. Minusta valkoinen amaryllis on joulukukkien kuningatar, äskenkin ihailin sitä kyläreissulla. Tosin emännän orkideat - vuosia vanhat - kukkivat usein kukkavanoin hänen pöydällään.

    VastaaPoista
  5. Voi sitä pikkuista Simoa, kun jalka ei meinaa parantua. Onneksi mammansa on koko syksyn harjoittanut sukkatehtailua, nyt olikin sitten Simon vuoro saada sukka.
    Minulla on nyt ollut kaikenlaista, eilen kävin Porvoon sairaalassa sukkaa kutomassa ja tänään saatiin vieraita, tai siis omaisia. Oli oikein mukavaa, saimme ihailla kuvia suvun nuorimmaisesta jouluvauvelista. Suloinen pieni poika ja isovanhemmat olivat ihan täpinöissään, kun joutuivat matkustamaan kotisuomeen ja ensimmäinen lapsenlapsi jäi sinne ison meren taakse.

    VastaaPoista
  6. Unelma; olen jo ollut huolissani kun ei sinusta ole kuulunut hetkeen. En muistanut sitä minä päivinä olet sjukhusetissa täällä sukan kutile valmistumassa. Varmasti pieni poikavauva on isovanhemmille todella tärkeä eivätkä olisi hennoneet sitä meren taakse jättää. Kunhan vähän kasvaa, voivat tulla vauvan kanssa varmasti myös tänne päin.

    Simon käpälä on sukan kanssa hyvässä tallessa, sitä ei pysty nyppimään jalasta pois edes öiseen aikaan! Kyllä se siitä paranee ajan myötä. Muuten koiruli on entisensä, iloinen ja reipas sekä tajuaa puheesta monta asiaa. Ilopilleri kaikenkaikkiaan.

    VastaaPoista
  7. Anja, leikkasin amarylliksiä maljakkoon, kun oli monta vanaa ja yksi meni huonoksi, niin tein tämän tempun. Nyt ovat Aalto-vaasissa olleet jo kohta pari viikkoa. Uskomatonta kestoa!

    Koirat ymmärtää kaiken. Ihmiset eivät joskus mitään.

    Mukavaa viikonloppua, Anja!

    VastaaPoista
  8. Leena Lumi; olen vakuuttunut siitä, että Simo ymmärtää sanoja, ei pelkkiä äänensävyjä. Ja muutenkin aika älykäs poika! Hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista