Kiitos Sylville sinne Boråsiin, nappasin haasteen. Vaikka olen jo kerran tunnustellen tunnustanut, vielä jäi monta tunnustettavaa.
1. Uskokaa tai älkää, elän elämääni yhtä päivää etukäteen! Koko viikon on vauhti ollut päivä edellä, vrt. maanantain postaukseni oli Tiistaina tikku kielessä. Tänään kyselin prinssipuolisolta, meneekö hän SLEY:n vuosikokoukseen ja hänpä vastasi, että nythän on keskiviikko ja vasta huomenna on kokous. Ja minä kun olin torstaissa ja mietin jo huomista perjantain palautekeskustelua...hm. Pitäs vissiinkin jo muistikoulua harkita, jäi aamulla verenpainelääkekin purkkiinsa lojumaan. No, onneksi muistan sentään herätä aamulla ja tiedän oman nimeni!!!
2. En saa nykyään mitään aikaan. Aamulla heräillessä mielessä on sen sata askaretta päivän varalle. Illalla tilinpäätöstiedot kertovat, että yhtä tyhjän kanssa. Vanha rouva vain haahuilee huushollissaan puhallellen pölypilviä kun pitäisi tarttua imurin varteen. Koiran sentään muistan viedä pissalenkille.
3. En osaa keskittyä olennaiseen. Luen aikakauslehtiä harppomalla, jälkeenpäin etsin jotakin tiettyä artikkelia tarkemmin syventyäkseni, vaan en kuolemaksenikaan muista, mistä lehdestä sen olin lukenut. Harmi, että mulle tulee niin monta lehteä, vaikka niitä olenkin rankasti karsinut. Ja kuvien käsittelyssä olen todellinen tumpelo.
4. Järkytyn suunnattomasti avatessani pesukoneen kannen ripustaakseni tummat pyykit kuivumaan. Jonkun hiivatin verkkahousun taskuun on jäänyt Nessu-nenäliina ja jauhautunut tuusannuuskaksi. Pieniä valkoisia hitusia on joka ikisessä vaatekappaleessa eivätkä tipu, vaikka kuinka ravistelen.
5. Olen käpertynyt omaan kolooni ja viihdyn suunnattoman hyvin, vaikkakin joskus työvuosina ehdin ns. "häistä läksiäisiin". Olin ay-aktiivi, kunnanvaltuutettu ja -hallituksen jäsen, seurakunnan luottamustehtävissä useissakin, urheiluseuran ja monenmonen yhdistyksen muurahaisena. Ja mitäpä niitä luettelemaan. Kaikki olen jättänyt, jäsenmaksun maksan ainoastaan työpaikkani nestori-yhdistykselle. Enkä sielläkään ole kertaakaan käynyt, mitä yhdella matkalla Valamoon. Varmasti kohdallani syöhkäämisen kiintiö tuli aktiivivuosina täyteen! Näin on hyvä.
6. Olen oikea "reissu-mummi". Eipä paljon tarvitse houkutella, kun kamat on heti kassissa ja monot vinossa menosuuntaan. Äkkiä kääräisen myös huushollin auton takapaksiin ja puran sen mökillä. Tai Tallinnassa. Ja Vuokatissa. Paremmat (?) vaatteeni kuluvat ainoastaa pakatessa ja purkaessa! Onneksi risteilyille ei niin paljon tarvita, reppu vain pykälään.
7. Olen yksi niistä "sotalapsista" joiden elämää on vuosikymmenten ajan painanut epätietoisuus, salailu ja häpeäntunne omista olemattomista juurista. Minulle oli onnenkantamoinen löytää kaatuneen isäni hautapaikka, sisarpuoleni ja serkkuni isän puolelta. Heidän suhtautumisensa minuun oli kuin lämmin syli ja minulla on kiinteä yhteys heihin. Koskaan ei ole liian myöhäistä eheytyä ja kokea itsensä kokonaiseksi. Siis oikeasti tietää, kuka on. Voiko ihminen enempää edes vaatia?
Tänään on toinen aurinkoinen päivä tänä vuonna. Aamulla huurteisten koivujen latvat olivat kuin liekeissä.
vai onko sittenkin joku kaatanut hangelle jotakin......on, on säteitä vaan!
Oi, kiitos!
VastaaPoistaHauskasti kerroit itsestäsi, oli kiva lukea.
Monessa asiassa olen samanlainen kuin sinä.
Nauratti tuo pyykki homma ja kun minä luulin että meillä vain voi käydä noin.
Kauniit kuvat olet ottanut, näyttää niin keväiseltä.
Iloa ja siunausta päivääsi!
Voi voi, tuo 4 tunnustus oli kuin oman pyykkini olisin koneesta ottanut. juuri viimeksi, kun olin muka huolellisesti taskut tarkastanut niin kuitenkin oli nessua pyykit kirjavanaan. Ilmeisesti olin jonkun taskun katsonur kahteenkertaan ja sitten ratkaisevan taskun jättänyt katsomatta. Muutenkin oli mukavat tunnustukset.
VastaaPoistaKiva kun tunnustit lissää, oli kiva lukea :). Olen kotoisin Sotkamosta ja isä ja äiti sekä veljen perhe asuu Vuokatissa. Sinne passaa suunnistaa lomalla jokkaisen.
VastaaPoistaVoi miten ihania aurinkoisia kuvia.
Mukavaa lukea noita tunnustuksia :D
VastaaPoistaKauniita talvikuvia!
Voi Anja,aktiivielämässämme "läähätyksiä" ollut riittämiin, nyt meillä lupa löysätä.Kierrän kaukaa kaikki aikataulutukset, en enää sitoudu yhtikäs mihinkään,osallistun jos siltä tuntuu ja sillä sipuli.En edes syyllisyyttä tunne, kas kun en hektisyyttä kestä, heti systeemit sekaisin. Ennen oli pakko vaikkei taho, nyt ei taho vaikkois pakko.
VastaaPoistasylvi; kevättä on ilmassa, tänään jo toinen aurinkopäivä. Ne pyykit, arvaa monestiko olen ne teippiharjalla kuivina sitten putsannut!
VastaaPoistamummeli; tunnustettavaa kyllä minulla riittäisi...
Markka; viehän terkkuja Vuokattiin, ollaan siellä aina joulun alla kaksi viikkoa ja viihdytään hyvin. Ja Sotkamosta kinkkukin ostettiin.
Olivieno; kiva jos pidit, kuvat otin aamuyhdeksältä kun oli niin kaunista.
SinikkaHelena; minuakaan ei saa tikullakaan enää mukaan minnekään, jossa on velvollisuuksia ja aikatauluja ja hössötystä. Eipä tässä minullakaan syyllisyys paina, sillä uskon tehneeni elämässä yhteiseksi hyväksi sen, mitä kohtuudella yhdeltä voi vaatia. Toinen asia on sitten se, jos jotakin mielekästä hyvää voi tehdä joutessaan.
Voi, Anja, kun tuota sinun listaasi katsoo, niin nolottaa. Olet ollut niin monessa mukana. Minun osallistumiseni yhteisiin asioihin on supistunut siihen, että kävin sinua äänestämässä. Nyt ei onnistu edes se, kun me asumme täällä peräkylällä.
VastaaPoistaTuota risteilypuolta olisi taas mukava suunnitella keväämmällä. :)
Unelma; se oli silloin ennen, eikä ollut tarkoitus sädekehääni kirkastaa listalla. Sinä olet osallistunut yhteisiin asioihin toisella tavalla, eikä panoksesi ole yhtään vähäisempi. Sitä arvostaa minun lisäkseni moni muukin.
VastaaPoistaKeväinen risteily miljoonakaupunkiin! Sepä meiltä "reissumummeleilta" käy käden käänteessä. Jess!