Puolilta päivin tehtiin pitkä lenkki, tie oli onneksi aurattu molempiin suuntiin eikä liikennettä lainkaan, ihme. Oltiin todella reippaita ja uhmattiin lumisadetta, meille molemmille teki hyvää taivaltaa raittiissa ilmassa.
Tultiin lenkiltä märkinä mutta onnellisina kotiin. Ulkona satoi mannaryynilunta, joka tarttui anorakin jokaiseen mutkaan ja villamyssyyn. Illalla on tiedossa lumitöitä. Mannaryynilunta sataa ja ollaan hieman miinuksen puolella. Lenkillä tuli vastaan Simon tyttöystävä suuren poikakoirakaverinsa kanssa. Näiden koirien matte ei anna Simon nuuskaista typykkää ja siitäkös Simo sitten nosti armottoman äläkän tien toisella laidalla. Haukkui vielä, vaikka typyli oli jo mennyt matkoihinsa. Tämä samainen koiranomistaja ärähti meidän kohdalla viime kesänä, kun Simo karkasi takapihalta heidän peräänsä. Simo on yleensä aina pihallakin hihnassa, mutta kukapa ei tilaisuuden tullen ryntäisi typyjen perään, varsinkin kun tiettynä aikana ei mitenkään voi viettiään vastustaa.
Päivä on suhteellisen lyhyt ja lumisade sitä vieläkin harmaannuttaa. Pihalamppu syttyy hämärän tullen ja valaisee sinistä hetkeä. Oli äsken ihan pakko kuvata tuo hetken sinisyys ja valtava lumikakku lampun päällä.
Aamulla tehtyjen lumitöiden jälkeen sataneessa lumessa näkyvät vain koiran ja minun jälkeni. Lumihiutaleita ilma sakeanaan. Lumikolan varteen on siis tartuttava. Siis talonmiehen hommia, kunnes mies, joka meillä asuu, saapuu iltalaivalla.
Onkin oikein sinisen, sininen hetki.
VastaaPoistaKuin Fazerin sininen. Mitenkähän se nyt tulikin mieleen?
Tänään on tosiaan lunta siirretty paikasta
toiseen oikein hartiavoimin.
Mukavaa viikonloppua.
Täälläkin vähän satanut, mutta enempi on tuuli lennättänyt peltoaukealta kevyet lumet minun pihaani ja voi, miten tekisikin mieli kolata sitä pois- mutta on vieläkin kielto päällä ja olen nyt päättänyt totella- kerrankin. Usein tuuli tuo juuri sopivasti pellolta lumen kinoksiksi pihaan. Aamulla Himmu ei meinannut löytää sopivaa paikkaa mistä pääsi pihanperälle aamupisulleen. Nuo jalat kun on niin kovin lyhkäset. Ja pihaan ei suostu hätäänsä laskemaan.
VastaaPoistaHerkkis koiruli on Simopoika. Itkua ensin ja sitten vielä tytönkään luo ei pääse. Onneksi sentään peiton alle mamman viereen.
VastaaPoistaKivat kuvat ja sininen hetki.
Nyt täälläkin tuota lunta tulee vaakatasossa.
Ihania tilanne ja tunnelmakuvauksia, jotka luotaa niin Simon sielunelämään, ja toki sinunkin.
VastaaPoistaLumia meilläkin pukataan, ja tumppuja kudotaan, sama tauti minullakin meneillään.
Jospa kevätkorvassa puikot pensseleiksi vaihtuisi.
Voi tuota lutunaista Simoa siellä peiton alla.
VastaaPoistaKutileista en ole minäkään vielä luopunut. Nyt ostin niiiiiin ohutta villalankaa. Ei valmistu sukat tästä langasta yhtenä päivänä.
Aina jaksan vaan toistaa kuinka tuo Simo muistuttaa "meidän Mysania"... Hän oli juuri meillä viikon hoidossa ja kaipaan nyt niin kovin. Minun peittoni alle halusi iltaisin nukkumaan ja aamulla vei mummelia lenkille... ei mitään kiirettä , ihan sitten kun minulle passasi! Aivan täydellinen kaveri niinkuin sinun Simosikin. Tuossa kuvassa ihan kuin Mysan kurkkisi peiton alta.....
VastaaPoistaOikein hyvää vuodenjatkoa teille !
Oikein ihana sininen hetki!
VastaaPoistaSirpa; Pian on kaikki pihan reunukset täynnä lunta, toivottavasti aurinko kohta alkaa nietoksia jo sulatella. Fazerin sininen, minun lempparisuklaani ennen vanhaan.Nam.
VastaaPoistamummeli; jätä vaan suosiolla haaveet pihan kolaamisesta kunnes olet kuntoutunut. Simolla vähän sama ongelma kuin Himmulla kun on lunta paljon. Mutta poikakoirulina nostaa kinttua kinoksen reunaan.
Minttuli; on se ihme, että sekä koira että prinssipuoliso kaipaavat toisiaan, Simo kykki päivän ulko-oven lähellä ja välillä uikutti ulos ilmaan asiaa. Jälleennäkeminen iltamyöhään oli riemukas.
SinikkaHelena; kutominen on tullut jo taudiksi. Pyysin tänään jo tuomaan uuden kerän seiskaveikkaa ruskeana, ettei tarvitse valmista lapasta päästä purkaa! En tiedä, kuka tarttee edes tumppuja mutta kun on niin kiva kutoa. Ja välillä pukata lunta!
Unelma; oletko alkanut kutoa sukkaa ohuenohuesta langasta? Simo lähettää terkut varamammalle ja taatalle, koisaa tuossa korituolissa vieressäni.
ritvau; nämä koirulit on ihania, peiton alle vaan haluavat koisimaan ja sitten kun tulee liian kuuma, vähäiseksi ajaksi omalle pedille ja kohta taas takaisin mamman vällyihin.
Kukkahattuneiti; talven sininen hämärähetki on aina elämys.
Ihanan ihana on tuo koiruus, vaikka sillä suru tulikin puseroon.
VastaaPoistaHih, katsoin uudesta pienestä profiilikuvastasi, että sinulla on kapaloitu vauva sylissäsi. Yritin tihrustaa ja tihrustaa, minkänäköinenn vauva on ja ihmettelin, että onpa oudon näköinen, totta totisesti. Kun sitten lopulta näkö selkeni ja havaitsin, että se onkin koira, joka ei ole kapaloissa vaan muuten vain valkoinen :)
Kirlah; Simo oli juuri tullut hampaiden puhdistushoidosta ja oli vielä nukutuksen jälkeen ihan tööt-kunnossa kun kuva otettiin. Kyllästyin entiseen kudontakuvaan ja halusin uuden mutta eihän kameran käyttäjällä toki itsestään kuvia montaakan ole! Niin, Simo on kyllä täysvaltainen perheenjäsen, viisas, kiltti ja meistä tietysti ihan paras koira maailmassa.
VastaaPoistaVoi simo reppana, vauveliko se vielä on?
VastaaPoistaItkut pääsee isän perään.
Sitten vielä kuitenkin on tyttöystävä ja kaikki, no minä ymmärrän Simoa, elämää se on ♥
Mutta kyllä Simo on ihana!
Kauniisti valaistu koti, ihana sinisessä hetkessä!