LEVOLLISTA LAUANTAITA

Ihana lauantai. Vaikka tuskin sen eläkeläisen päivistä pitäisi sen eriskummallisempi olla! Mutta on se. Aamulla kiireetön avantokäynti, suihku ja sanomalehti kera aamukahvin. Aurinko alkoi pilkistellä verhojen raosta ja antaa potkua aamuhetkeen. Jäniksen jälkiä puutarhan ympärillä ja tuhansia timantteja pihan lumikinoksissa.
Ja myös prinssipuolison auto, juuttui peruuttaessa kinokseen.  Lapiointia, työntämistä, uudelleen lapiointia, hiekkaa ja puhkumista. Irtosi viimein. Sitä se yht´äkkinen kiire tietää. Pääsi sentään lähtemään seminaaripäiväänsä ja meille Simon kanssa laskeutui jälleen lauantainen rauha...hah.

Suunnittelen vaatehuoneen perusteellista siivoamista.  Kuka sanoikaan, että vaatteet ripustimille samaan suuntaan, sitten käytön jälkeen suunta muuttuu ja vuoden päästä kaikki edelleen alkuperäiseen suuntaansa olevat kirppikselle tai roskikseen. Mutkuneihennomillään....ja niin sitten tangolla roikkuu vuosikymmenten rättikavalkadi. Pitäisi saada tänne ns. raivaaja! Huh.

Mutta aurinko! Aurinkoinen pakkassää saa mielen astetta reippaammaksi. Jaksan aina vaan ihastella timantteja hangella, tämän kuvan otin ikkunan läpi ohi pihatietä vahtivan Simon

Aurinko paistaa männynoksiin makuuhuoneen ikkunan takana. Eikö tästä jo mieli nouse pilviin asti! Ja siivousinto!

Lasihevoset ja -aasi kulkevat keväästä välittämättä ikkunan alakarmilla aina vaan samaa rataa....minäkinkö?

Orkidean oksa ottaa osansa ikkunan läpi auringon säteistä. Jo kertaalleen lumitaakasta vapautuneet puun oksat saivat loppuviikosta uutta taakkaa kannettavakseen.

Simo osaa ottaa rennosti lauantain. Käpälässä selvää paranemista, kunhan malttaa olla nuolematta.

Eilen illalla koiruli oli todella väsynyt kyläilyreissunsa jälkeen ja valtasi tuolini telkkarin edessä.

Mitähän unta mahtoi nähdä, kun äänettömästi haukkui ja hytkähteli! Söpöläinen, kotona taas. .

Näkee unta varamammasta ja taatasta, jotka piipahtivat ja Simo oli onnesta ihan soikeana. Nyt siitä uneksii vieläkinkö..
Simon veljen Ernon omistajalta oli tullut kirje, iloinen yllätys. Ja luvassa on kuvia Simon ja Ernon isästä Rikusta, joka on Amerikassa syntynyt austr.rottaterrieri. Postaan kuvia sitten kun saan.

Auringon valossa punainen lasi hehkuu. Aurinko paljastaa myös pölykerroksen, minkä Hulda Huoleton on jättänyt pyyhkimättä. Lapasen kutominset on nyt syytä lopettaa ja auringon inspiroimana silmäillä vähän huushollia ympäriinsä. Tässä viimeiset tämän talven kutomiset.   Koko suku ja ystävät on lapasilla ja sukilla kyllästettyjä. Kerän lopuista vois kutoa "se käy Siwassa" pötkylää kaulaliinaksi. No ei. Jääkööt ensi syksyyn. Nämä vielä pitää kaupita jonnekin ennen lumien sulamista.

 Siispä. Lauantaista huolimatta tarttis tehdä jotakin. Aloitan vaatehuoneesta. Hitaasti kiiruhtaen.